Vanhemmuus: ihanaa vai kamalaa?

Vanhemmuus: onko se ihanaa vai kamalaa? Se ei ole helppoa – mutta se ei tarkoita sitä, että se ei olisi palkitsevaa ja tavoittelemisen arvoista! Se on kaikkea muuta kuin ”aina kivaa” tai ”aina kamalaa”. Välillä se on jopa näitä yhtä aikaa.

Esim. kun huomaatte lääkärin odotusaulassa, että vauva teki juuri kolmannet nipat, mukana oli vain kaksi vaippaa ja vaihtovaatteetkin loppu. Myös vanhemmilta. Ja silti vaan naurattaa!

Helppoa olisi antaa periksi herkkuja kärttävälle lapselle. Helppoa olisi unohtaa ulkoilu, kun ulkovaatteiden pukeminen on lapselle yhtä tuskaa. Helppoa olisi, jos ei tarvitsisi herätä yöllä 5 kertaa hampaita tekevän kitinään. Helppoa olisi, jos ei tarvitsisi hoitaa nuhaista lasta kotona & samalla yrittää tehdä välttämättömät työt. Jos ei tarvitsisi muistaa, mitä kaikkea lapsen asioiden hoitoon liittyvää tekemistä pitäisi tehdä ja milloin. Ja meitä on kaksi ihmistä tekemässä kaikkea tätä.

Silti äitinä oleminen on kliseisesti elämäni paras asia ja se, josta olen kaikista ylpein. Vaikka univelka ja pinnan katkeilu sekä työn ja lapsen kasvattamisen yhdistäminen onkin haastava yhtälö, on lapsen kehityksen seuraaminen kaiken sen arvoista ja enemmän.

Nyt käydään keskusteluja siitä, että onko vanhemmuus raskasta, hankalaa tai vaikeaa. On se suurimmalle osalle sitäkin: siinä kasvatetaan uutta ihmistä alusta asti! Miksi sen edes pitäisi olla vain tosi iisiä ja vaivatonta? Totta, että vanhemmuudesta on tähän asti puhuttu paljon lähinnä negatiiviseen sävyyn. Onneksi se tuntuu väistyvän ja ihmiset uskaltavat puhua myös niistä hyvistä puolista. Sillä niitä on valtavasti.

Omalla kohdalla se on muuttanut koko näkökulman elämään ja asettanut asiat oikeammille paikoille ja mittasuhteisiin. Olen edelleen se sama, epätäydellinen ihminen, joka olin aiemminkin. Nyt vaan hyväksyn sen ja koen itseni itselleni arvokkaammaksi kuin ennen: tämä pieni ihminen luottaa minuun ja rakastaa minua, vaikka näkee minut parhaimmillani ja pahimmillani.

Uuden ihmisen kasvatus on uskomattoman rakkaudentäyteistä, palkitsevaa, sydämen äärimmilleen täyttävän UPEAA. Ja samalla välillä ottaa päähän NIIN paljon, että sitä on vaikea ymmärtää! 😂

Olen niin onnellinen, että sain mahdollisuuden kasvaa (suuntaan & toiseen, välillä tuntuu…) ihmisenä, oppia itsestäni uutta kasvattamalla pientä ihmistä. Se ei ole aina helppoa: oman rajallisuuden ja vajavaisuuden kohtaaminen on välillä todella hanurista. Silti tää show on niin paljon plussalla, että se yllätti totaalisesti ent. itsenäisen yksinasujan.

Parhaat asiat elämässä yleensä on niitä, joiden eteen joutuu näkemään vaivaa. Suosittelenko vanhemmuutta? Kyllä! Muuttaako se elämää? TODELLAKIN. Ja se on niin sen arvoista!

*Pikkuihmisen asu saatu Aarrelabelilta.

________________

Seuraa Vuodenaitia myös Instassa tai Facebookissa tai lukaise edellinen postaus