Seitsemän raapaisua, hän oli varma, että oli tuntenut kaikki seitsemän. Hiki valui liimaten punertavat hiukset otsaan. Kuun jumalatar oli herättänyt hänet.

Ensimmäisestä raapaisusta ei ollut vielä viikkoakaan, eikä seitsemän tullut ikinä näin pian täyteen. Nainen huohotti kuun loistaessa aivan liian kirkkaana suoraan hänen ikkunastaan.
Kuiskaus kuului hänen silmiensä takaa. Ensin epäselvänä muminana kuin demoni olisi verytellyt itseään unestaan, vaikka oikeasti se repi jo kahleitaan.

Leikitään, se kuiskasi. Vaikka vähän aikaa. Laske minut irti se mairitteli.

Nainen painoi hikisen otsansa vasten polviaan ja tärisi. ”Ei” hän kuiskasi takaisin. Jälleen terävä raapaisu. Veri vuosi jossain kaukana, sielu kirkui tuskan vallassa. ”Ei” hän toisti. Demoni käänsi katseensa terävänä häneen. ”Laske minut ulos” se sanoi kiemurrellen lähemmäs tietoisuutta.

–          Anna valta minulle. Muistatko, miten hauskaa meillä oli viime kesänä? Muistatko? Sitten demoni nauroi makeaa hiljaista nauruaan.

Nainen ryntäsi kohti keittiötä yöpaidassaan. Coyolxauhqui, kuun jumalatar valaisi hänen tietään, mutta ei ottanut kantaa, ei vastannut rukouksiin, eikä puuttunut siihen, että demoni nousi hänen kasvustaan. Hän vain katseli ja antoi valonsa levitä ison kartanon puisille lattioille.

”Mitä sinä teet” demoni kysyi ja kynsi silmien takana tietään ulos?”
Ole hiljaa, ole hiljaa nainen parahti ja painoi kätensä silmilleen. Kipu taivutti hänet polvilleen. Oksennuksen ensimmäinen kramppi iski. ”Mihin sinä menet!?” demoni kuiski vihaisena.
Se oli nyt vahvempi. Se pyrki ottamaan vallan ja tuhoamaan kaiken. Se oli siitä hauskaa, nainen tiesi sen.

Se oli ollut aina osana häntä itseään ja joskus, kun hän oli ollut heikko, oli nainen päästänyt demonin vapaaksi.
Hänet oli pysäyttänyt vasta lääkäri, joka ymmärsi demonin luonteen. Ensimmäiset lääkärit olivat painaneet lääkkeillään ja neuvoillaan alas sekä naisen, että demonin ja hän oli nukkunut silmät auki läpi elämänsä. Sitten mies oli sanonut seisovansa naisen rinnalla demonin raivotessa niin, ettei hänen tarvitsisi nukkua läpi elämäänsä.

Mutta demoni oli voimistunut ja hän oli heikentynyt. Kesällä demoni oli muuttanut toimintaansa, se oli liikkunut sivuttain, osoittaen miehen heikkouksia ja kannustaen salakavalasti naisen väsyttämään itsensä, tekemään asioita joilla voisi loukata miestä ja rikkoa heidän rakkautensa. Mutta mies ei ollut lopettanut rakastamista ja syksyllä, kun nainen oli jo hajalla, palasina pitkin maailmaa, mies keräsi palaset yhteen ja kutsui lääkärin tapaamaan naista. Lopulta lääkäri oli tunnistanut demonin nimeltä ja kutsunut sen kohtaamiseen.
Yksi kapseli oli lopulta rakentanut muurin demonin ja ulkomaailman väliin niin, ettei se enää päässyt ulos.

Nainen konttasi kohti lääkekaappiaan. Oksennus syöksyi hänen suustaan, kipu päässä repi hänen silmiään ja naisen oli pakko käpertyä kerälle pidellen silmiään. ”Me ludare, me ludare domina, ill ludere bonum et mansuetum” se lupasi
Ei, nainen kielsi.
Raapiminen alkoi aina pieninä viiltoina, joiden väliin jäi monia päiviä, kiihtyen kohti Coyolxauhquin, kuun jumalattaren täyttymystä. Silloin demoni ulvoi niin, että sen saattoi miltei kuulla, mutta siihen saattoi varautua. Saattoi ottaa kapselin, saattoi levätä, saattoi ottaa miehen vierelleen.

Sitten kipu oli poissa. Nainen avasi silmänsä, jotka olivat katkenneiden verisuonien värjäämät. ”Conare mea daemonium” hän toisti miehen opettamat sanat. Yritä parhaasi demoni. Hän suoristautui, käveli viimeiset askeleet kaapille ja avasi purkin.