vuorolainen – minä ?

Minähän se, aloitteleva blogin kirjoittaja.

Pitkään mietin miten aloittaisin blogini, miten tekisin siitä tunteita herättävän ja mahdollisimman maailmaa mullistavan. En keksinyt sitä keinoa, mutta päädyin ratkaisuun jonka avulla perustin tämän blogin – Vuorolainen.
 
Olen 20-vuotias nuori nainen, juuri Espooseen Helsingistä muuttanut ja avaan blogissani elämääni kahden kissan ja avomiehen kanssa. Kirjoitan mistä haluan ja miten haluan. Haluan herättää tunteita ja ajatuksia, mielipiteeni voi olla aivan perseestä. Voitte samaistua tai kokea vahvasti erimielisyyttä. Kaikki on sallittua.

 Koko elämäni Helsingissä asuneena voin todeta että, muuttaminen jännittää. Vaikkakin paikkakunta on pääkaupunkiseutua ja pääsen kätevästi julkisilla takaisin kotikulmille – koen itseni pieneksi mytyksi joka viskataan uusiin haasteisiin. Osa jaksaa jauhaa minulle kuinka elämänlaatukin paranee muuttaessa pois täältä. Itä-Helsingistä Espooseen on suuri harppaus – onhan näillä kahdella kuitenkin aika suuret erot maineissaan ja stereotypioissaan. Voin silti vakuuttaa käsi sydämmellä, tulen silti olemaan se sohvanpohjalla peittojen alla tyytyäisenä hymäilevä mytty, joka nauttii Netflixin katselusta liiankin paljon. Oli se mytty sitten Itä-Helsingissä tai Espoossa.

Viime viikot on jännitetty ja pakattu, muutto lähestyy. Vielä on paljon pakattavaa, ihan liiankin paljon. En ymmärrä miten vuoden aikana on saanut haalittua näin paljon tavaraa – meitä on kuitenkin vain kaksi ja astioita riittäisi kymmenhenkiselle perheelle. Ja tätä kyseistä vuotta (2018) en viettänyt edes kotona – viikot vietin armeijan vihreissä ja viikonloput menivät näköjään kaikkien mahdollisten ”pelasta minut kiltti”-tavaroiden haalintaan. Pakkaamista on jatkettava ja turhien tavaroiden kierrättämistä vauhditettava. 

Mulla on jo suuret suunnitelmat tulevan kodin suhteen, miten sen sisustan ja miltä se tulee tuntumaan. Koti tulee tuoksumaan puhtaalta pyykiltä eli toisinsanoen IKEAn tuoksukynttilöiltä. Se tulee tuntumaan lämpöiseltä ja se toivottaa kaikki tervetulleeksi, kunhan jätät kengät eteiseen. En millään jaksa pestä lattioita joka kerta kun tulet vierailulle. Meille tulee ihanan pehmeät matot, joissa voi paljain jaloin seistä ja ihailla aurinkoa ikkunasta – kunnes kissa saa hepulin ja juoksee ympäri huushollia. Tervemenoa matot, teillä on pian uusi sijainti. Odotukset on oikeastaan aika matalalla, en halua asettaa itselleni turhia paineita, haluan tehdä siitä asunnosta kodin. Paikan jonne voin useampana päivänä astua sisään ja hengittää hitaasti ulos – tyhjentää mielen ja ajatukset eteiseen. Sitten voikin taas oikaista ne matot ja tyhjentää tiskikoneen. Me tullaan koti, odota vain.

Purkaudutaan taas ensi postauksessa, nähdään.
– vuorolainen –