Moikka,

eli tässä postauksessa kirjottelen vähän siitä, miten mulla menee täällä tällä hetkellä, ja miten koulu on taas alkanut ja mitä fiiliksii nyt on kun ei oo enää ihan kauheesti jäljellä yms.

Elikäs tässä on ollu taas tosi pitkä tauko (anteeksi, ei ollut kyllä nyt pelkästään musta kiinni, myönnän olleeni tosi kiireinen, mutta mun blogissa on ollut tosi paljon ongelmia :<) Elikäs mitä tänne nyt esimerkiksi sään puolesta kuuluu niin ulkona on semmonen kiva noin +20 joka päivä! Ihana keli<3 Tosin nyt on pari päivää tuullut niin pirusti et ei oo tosikaan, oikeesti tuntuu, että lähtee lentoon… Ja sit on kylmä! Mutta kyllä me ollaan aikalailla ulkona nykysin… Tosin oon myös huomannut toisen asian… Allergiat, oi kyllä, ne on täällä ihan samalla tavalla kun Suomessakin, kaikki jotka mut tuntee, niin tietää kuinka jumalattoman allerginen oon siitepölyille… Ja kuljen täällä vaan aivastellen ja niistäen koko ajan ja silmätippoja lisään vähän väliä silmiin ja silti tuntuu, että haluis vaan hieroo koko ajan. Mutta se on kyllä hassuu kun mietin, että millekköhän oon täällä allerginen kun en oo täällä koivuja nähnyt tai pajuja jotka on ne jotka mut haluu aina keväisin tappaa, hahah.

KTV:ssä taas yksi päivä ,oikeesti mennään nykyään jotain 3 kertaa viikossa….

No mutta muuten, mulla oli viime viikonloppuna HSK koe eli kansainvälinen kiinan kielen tasotesti, josta valitsin tehdä tason 4 (taso 1 helpoin, ja 6 vaikein) ja siis oon aika varma, että kyllä se läpi menee, mutta ei kovin korkeilla pisteillä (kenen idea oli kukkua jätkien huoneessa 2.30 yöllä edellisenä aamuna…. Kun herätys on 6.10 ja heräsin viideltä paniikissa tuijottamaan kattoa, että miksi tein tän itelleni ja halusin tehdä tän kokeen… Jätkillä oli koe vasta iltapäivällä, koska tekivät 3 tason) Joten teen tuon saman tason uudestaan ensi kuussa ja korotan pisteitä. Ihan vaan itteni takia, vaikka ei niitä kukaan oikeestaan kattele. Ja nyt jos jaksan (en kyllä varmaan ) niin teen kesäkuussa vielä ennen lähtöä tason 5, mutta se vaatis toooooosi paljon opiskelua, että musta vähän tuntuu, että en jaksa, musta on tullu vähän laiska, kavereiden kaa on liian kivaa….

Muuten 哈尔滨:ssa (harbin) siis tein tuon kokeen ja menin sinne Peterin ja Nicolon kanssa eli saksalaisen ja italialaisen jätkän kanssa, ja otettiin tää meijän kinukki kaveri Hanyi mukaan, ja kun oltiin sitten junassa menossa sinne nin Hanyi on siis odottanut sitä, että saisin Saksaan viisumin noin 6 kuukautta ja Peter on soittanut sen kouluun Saksaan ja taistellu sen puolesta yms ja kaikki me ollaan toivottu sen parasta, että se pääsee pois täältä yms ja se on vaikuttanut niin toivottomalta se tilanne, että ollaan oltu tosi surullisia Hanyin puolesta. Mutta sitten Hanyin äiti soitti sille yht’äkkii ja Hanyi alko kiljuu, että se sai sen viisumin vihdoin, ja me vaan alettiin hypii sen kanssa sielä junassa! Oltiin ja ollaan niin onnellisia sen puolesta, vaikka saman aikaan tää on kauheen surullista, koska Hanyi lähtee nyt sitten 29.4. Saksaan pysyvästi ja ei tiedetä miten selvitään meijän loppu vuosi (eihän meillä kyllä oo enää mitään jäljellä) ilman häntä, koska ollaan hänen kanssaan joka päivä, pidetään Hanyii yhtenä vaihtarina oikeesti. Mutta se siisti asia on se, että tästä lähtien, me tullaan aina tapaamaan Hanyia Euroopassa!!! 😀

Ilosina 7.12 aamulla junassa… XD

No mutta siis toi matka meni siis aika lailla silleen, että Hanyi venaili sen passia, jonka sen mutsin frendi toi sille tonne meijän hotellille ja sit se ei palannukkaan meijän kaa kotiin, vaan lähti sunnuntaina aamulla 北京:iin (Peking) hakee sitä viisumii. Ja perjantaina mentiin 哈尔滨市第七十三中学:lle (Harbin no. 73 middle school) jossa on suurin osa vaihtareista ja mentiin kattoo niitä, siel on esim. Phung :3 Ja pelailtii niiden kaa ekaks futista ja sit mentiin niiden luokkaa, mut sit niiden rehtori suuttu, kun tuol ollaan tosi tiukkoja (toisin kun meijän koulussa) jos tulee ulkopuolisia kouluun, joilla ei oo koulupukua, ja todennäkösesti ne suuttu viel vähä lisää kun jätkillä oli shortsit, joka on TOSI iso pukuvirhe koulussa…. Nii meijän piti lähtee sieltä niin venailtiin koulun ulkopuolella et Phung pääs koulusta mentiin sitten 中央大街:lle mäkkiin syömään ja sen jälkeen KTV:seen laulaa. Ja ysiltä Phung lähti kotii ja me mentiin jätkien kaa hotellille ja kukuttiin sitten tosiaan 2.30…  FIKSUA….

Eli tosiaan oli fiksua sen takia, etä virallisesti mulla oli herätys 6.10, mutta heräsin noin viideltä paniikissa kattelemaan kattoa ja miettimään muistanko nyt jokaisen merkin ja niiden kirjotusasun ja enkun käännöksen, käyttötavan ja kiinan kielioppi säännöt… Koitin vaan kertoa itelleni et hei pliis yks koe, se on vaan yks koe!!! Mutta ei auttanut pikku Kia on maailman mestari vetämään ittensä paniikkiin! (kokeiden suhteen, muuten oon oppinu tän vuoden aikana chillaa) Sitten kuuden jälkeen vedin hiukset pystyyn ja puin ja tein itelleni take away kahvin mukaan ja juoksin kadulle, kuikuilemaan takseja. Olin varannu 1,5 tuntia, koska toi liikenne on IHAN KAMALA… Mutta mä sain kuin sainkin taksin heti, ja kaiken lisäksi sain ihanan kuskin joka sai mut rentoutumaan ja juttelin sen kanssa ties mistä koko matkan. Ja se vielä toivotti hirveesti onnea kokeeseen :3 No mutta missään ei ollutkaan ruuhkia, koska olin niin aikaisin liikkeellä ja oli lauantai, joten olinkin yliopistolla jo 7.10 ja koesalissa piti olla 8.30… (koe alko kello 9.00, mutta jos et ollut koesalissa 8.30 niin et päässyt kokeeseen) Niin siinähän oli taas hyvää aikaa vähän panikoida… Joten koitin sitten siinä juoda mun kahvia ja syödä jotain hedelmiä… Ja otin kirjatkin pöydälle, mutta en uskaltanu kun varmistaa muutaman merkin jotka aina meinasin unohtaa… Ja päädyin laittaa viestiä Phungille ja Nicololle ( Nicololta tuli viestiä takasin, että HAHAHAH Mä niin nauran sulle jos et pääse läpi!! Kiitos mäkin sua Nicolo<3) No siitten 8.15 menin sinne oikeen koesalin eteen ja sinne tuli Troy, Linda, Sebastian ja Primo joiden kanssa tietty alko panikointi yhessä… HAHAHAHHA… Ja saatiin viralliset koeilmottautumiset jotka piti säilyttää passien kaa koko kokeen ajan siinä meijän vieressä (tää on tosi viralllista, jos ykskin tieto ei paperin ja passin välillä täsmää, niin sun koe hylätään… ) Ja luokassa se paniikki vaan ylty, kun meijät laitettiin yhteen istuu ja meijän tietokoneille tuli sekunttikellot kuuntelun alkuun ja Linda istu mun edessä niin haluttiin vaa alkaa itkee… Joukkohysteria =paras hysteria….  No kokeen jälkeen (joka oli melkeen pari tuntia, jossa välissä meinasin ekaks oksentaa ja sitten pyörtyä ja nukahtaa kun väsytti) Niin minä ja Linda hypättiiin toistemme kaulaan ja haluttiin vaa itkee, ja jätkät koitti vaa rauhotella meitä, paitsi Priamo joka ei suostunu sanoo sanaakaan… Ja kaikki meni mäkkiin purkamaan turhautumista… Paitsi minä joka lähti 中央大街:lle (central street) kattoo muita, jotka oli mäkissä syömässä aamupalaa, ja niiden piti lähtee kokeeseensa tunnin päästä, niin menin rauhottaa niitä. Tosin ekaks ne kyl nauro mulle kun mä olin nii vihanen ku osa meijän kokeessa olevista venäläisistä oli luntannu siel kokeessa vaik meiltä oli kerätty puhelimet pois…. Mut sit piti saattaa ne taksille ja lähtee ite viettää aikaa kun kaikki on ohi <33

Iltapäivän olin Hanyin kanssa, menin H&M:n ja pääsin purkaa koko turhautumiseni mihinkäs muuhunkaan kun shoppailuun ja mukaan tarttu ihanii kesävaatteita<3 Sitten tavattiinkin saksalainen vaihtari Daniela ja hänen vanhempansa jotka oli ollut viikon täällä kattomassa häntä. Ja istuskeltiin Bomelessa heidän kanssa, mitä nyt mulla oli välillä vähän tylsää kun ne veti kaiken melkeen saksaksi kun Hanyi puhuu ihan täysin saksaa… Tosin ilokseni huomasin, että ruotsin+enkun kielellä pysy aika hyvin kärryillä silleen suunnilleen missä mennään. Myöhemmin Phung soitti mulle ja menin hakee sen sinne kanssa kun se halus hengaa hetken kahen kesken kun se oli ärsyyntynyt kaikkeen. Sitten oltiin kaikki vaihtarit yhessä sielä Bomelessa, kunnes sinne tuli sattumalta lisää paikallisia italialaisia vaihtareita. Se kun on oikeen tunnettu vaihtarien hengauspaikka. Ja oltiin sielä aika pitkään, Hanyi lähti Danielan perheen kanssa syömään ja ulos ja me jäätin sinne. Ja myöhemmin kaikki lähti koteihin ja aiheutettiin yleistä sekasortoa (tai no koska me ei??!) koko sen kadun kävelyn ajan kun meillä oli repparissa kantokisaa ja tietty aina joka haluu kiusaa samalla toisii ja läiskii toista pepulle tai repii hiuksista ja sitten alkaa kauhee paini ja kaikkee… Niin perus meininki, ja parasta on, se, että me ei ikinä suututa toisillemme XD No siitä sitten Nicolo ja Peter meni (taas) mäkkiin (älkää ees kysykö monta ertaa ne meni ton 3 päivän aikana, ei syöty missään muualla… Se on niille pyhä asia) Ja minä ja Phung haluttiin viettää aikaa kahestaan ja mentiin joelle istumaan kahestaan kunnes tuli kylmä ja mentiin mun hotellihuoneeseen (sekin halus käydä mäkissä välissä hakee ruokaa -.-) Ja ehkä just eniten illan aikana ymmärsin, miks minä ja Phung ollaan täydellisii kavereita, koska meijän ei tarvii esittää mitään. Ollaan vaan just semmosii kun ollaan, kaikkine virheineen, ja silti me hyväksytään toisemme, niin kun Phung sano mulle, se on ihan uskomatonta, että me ollaan oltu parhaat kaverit nyt yli puol vuotta, ihan super super läheiseet uudesta vuodesta ja ei oo ollu ees yhtä asiaa josta oltais riidelty. Mutta meistä molemmat tietää, että ei oo mahollista, että tultais aina ymmärtää toisiamme, ei todellakaan, mutta ei niin tarviikkaan olla, mutta mä oon onnellinen just näin, kun mulla on Phung ja Phungilla mut ja voidaan kertoa toisillemme kaikkia, ja tiedetään, ettei toinen tuomitse, ja toinen on aina sielä, kun tarttee lohduttavaa olkapäätä tai haluaa jakaa ilon 🙂 No mutta sitten kun Phung lähti kotiin niin mentiin Hanyin kanssa taas jätkien huoneeseen ja hengailtiin sielä taas yö myöhään, meijän piti mnnä clubille, mutta Peter oli liian väsynyt (-.- meistä nuorin ja ekaks menossa nukkumaan….)

Yksi uuksi mekko H&M:stä :33

Sunnuntaina Hanyi nousi aikasin ja lähti junalle, ja Phung tuli 7.20 koputtaa mun oveen ja ryntäs sisään makaa sängylle… Hahaha, valtas mun sängyn…. Ja hengailtiin siinä ja juteltiin taas kunnes Peter ja Nicolo tuli ja kymmenen aikaan lähettiin St. Sofian kirkolle ja sen alla olevaan mäkkiin (kädet ylös ketä yllätti ) tapaamaan vaihtareta ja syömään aamupalaa. Ja Phung meni himaa (mut meil oli hieno plaani, et ku se ei ois enää muuten saanu tulla ulos meijän kanssa, niin sanottiin, että se oli vahingossa ottanu Peterin lompakon ja soitin sille 12.30 kun se oli lopettelemassa perhepäivällistä niin sen oli ”pakko tulla”.Otettiin siinä kirkon edustalla yhellä korokkeella aurinkoa, ja meitä oli aika paljon ja siis kaikki vaan otti meistä valokuvia koko ajan, ja tietty me pidettiin omaa hauskaa ja pelleiltiin ja sit niitä kuvii tultiiin vaa ottaa enemmän. Niin ku Peter ja paikallinen Franceca (meillä on aina kaks francesca kun on meijän kaupungin ja Harbinin)  nii osti ankkailmapallot ja sit imettiin niiden heliumit XXD Ja sit kun oli tosi kuuma niin tuli vähän yllätys vesikylpyjä vesipulloista… ja joidenkin kenkiä vähän varasteltiin yms…. XD Ja kyllästyttiin niihin kameroihin niin vaihettiin paikkaa pääkadulle ja mentiiin semmoselle samanlaiselle paikalle istuu mutta totta kai sama meininki jatku, porukkaa tuli vaa lisää, ja kyllä sinnekkin pari valokuvaustapausta sattu. Mutta pääasia on se,että meillä on aina hauskaa<3 Mä vaan rakastan vaihto-oppilaita (erityisesti italialaisia, joita noi oli mua ja Peteriä lukuunottamatta kaikki) Sitten meijän piti lähtee juna-asemalle ja mentiiin dösällä ja piti taas sanoo kaikille moikka :< Mutta Phung tuli asemalle asti saattaa…. Ja juostiin siel asemalla, koska oltiin tietty jätetty ihan minimaalisesti aikaa sinne väliin XDD Junassa tutustuttiin meijän edessä istuviin naisiin, Peter alko vaan höpöttää, että mistä tuutte yms ja oli tosi kivaa, opetettiin niitä pelaa meijän kaa korttii yms. Ja sitten ku ne meni nukkuu niin hengailtiin keskenään ja juteltiin kaikkeen vaihtoonliittyvästä ja pelattiin vaan korttii… Katottiin kuvii mun kamerasta ja syötii ihan tolkuttomasti kunnes päästiin kotiin (7 tuntia myöhemmin XD) Että semmonen koereissu….

ST. Sofian kirkko….

Hengailua, eikä ollu vaatteet likasina ton jälkeen…

Ja tää on sitä parasta, huomatkaa meijän luovuus, jokasella on joku paikka mihin laittaa jalkansa ja kätensä, siinä oli tarkka asettelu, että esim Giadan käsi oli Peterin leuan alla ja Giadan jalat taas Nicolon lantiolla XD Maksimoidaan nukkumismukavuus XD

Mutta niin siis, tosiaan mulla on tänään (19.4. ) 62 päivää kotiin… Huomenna on tasan 2 kuukautta, niin on taas kotimaana Suomi… Ja mitä fiiliksistä voisi sanoa, jännittää, pelottaa, kauhistuttaa, en osaa kuvitellaa, tuntuu ihan surrealistitelta ajatukselta, välillä tulee semmonene olo, että ”ainiin Suomessakin on elämää” Koska on niin mukana täällä menossa, että ei ees muista enää sitä menoa Suomessa… Ja siis tällä hetkellä aikalailla (niin surulliselta kun se kuulostaakin ) niin kaikki ajatukset mitä mun Suomeen palaamiseen tulee, on mun oman pään sisällä negatiivisia. Mun elämä kulkee täällä hyvin,mulla on ihana, rakastava perhe joka tietää mistä mä pidän ja en pidä, mulla on kavereita, mulla on ihana paras ystävä, mulla on aivan loistava luokka, mulla on hyviä opettajia, mun kielitaito on alkanut kulkemaan, mä osaan paikalliset tavat ja osaan joka hemmetin kulman mun kaupungista ja Harbinkin tuntuu toiselta kodilta… Miksi mun pitäisi lähteä täältä pois? Tottakai on ihanaa nähdä kaverit ja sukulaiset ja perhe Suomesa taas, mutta kun siihen tulee väliin pelko… Pelko, kun tietää, että kaikki on muuttunut siinä vuodessa kun oon ollut poissa, mukaan lukien minä. Ja toinen pelko, koska kun mä lähden täältä, mikään ei tuu enää olemaan samaa, vaikka tulisin (niin kun ihan varmasti tulen) tänne takasin käymään kattomaan perhettä ja kavereita niin mikään ei oo enää niin kuin tänä vuonna, joka on ja tulee aina olemaan yksi mun elämän parhaista vuosista. Ei olis yksi eikä kaksi kertaa kun koulussa ollaan puhuttu kotiinlähdöstä, mikä kaikki on muuttunut, kuinka me ollaan muututtu, ja yks, kaks joku meistä purskahtaa itkuun… Lopputuloksena aina sama, me halataan toisiamme ja todetaan, että ei haluta kotiin… Vaikka kaikki haluukin nähdä toki ihmisiä kotimaistaan, mutta tääkin on yksitotuus, (kuulostaa ehkä pahalta) mutta me ollaan oltu niin kauan pois ja ollaan koettu niin paljon, että just nyt tuntuu, että se, että näkee ihmisiä skypessä ja laittaa meiliä ihmisille, se on tarpeeksi. Koska nää ihmisiset joita meillä on täällä, nää on ne joiden kanssa meillä on ne kokemukset, nää on ne joiden kanssa me ollaan selvitty läpi jokaisesta pahasta päivästä, jokaesta itkukohtauksesta, epäonnistumisesta ja kuin myös koettu ne meijän elämän parhaat hetket, joita on niin monta… Meijän elämä on täällä, ja se on pelottavaa miettiä, että niinkin lyhyen ajan päästä, kuin reilu 8 viikkoa, niin mun pitäisi sanoa hyvästit näille ihmisille… Sanoa, että kyllä me varmaan vielä joku päivä nähdään… Kaikkein pahimmalta tuntuu jättää tietty Phung, mutta onneksi Phung on jo luvannut tulla ensi joululomalla Suomeen ilahduttamaan mun elämää (tosin tän jälkeen tehtiin sopimus, että se menee niin, että kesät Suomessa, talvet Italiassa, koska toinen kuolee kylmään ja toinen kuumuuteen XD) Ja sitten muutkin italialaiset kun hyvästelee Harbinista niin kyllä tulee tippalinssiin… Ja omat kaupunkilaiset tietenkin, näähä nyt varsinkin on kun sisarukset, me nyt vedetään niin pahan sortin läppää et huhhuh, ja kampppaillaan toisiamme ties missä ja aina mitä vaarallisempaa niin sitä hauskempaa tietty… huhhuh… Ja tietty hostperhe ja luokkalaiset… Mun luokkalaiset oli niin sulosia, nykysin liikan tunneilla puhun heille vaan kiinaa (tosi hyvä munkielenkehityksen kannalta, opin aina uusia sanoja!)  Niin ne pyys mun suomen puhelin numeroa, kun ne sano että tulee kauhee ikävä, ja ne haluu soittaa vaikka on kauheen kallista :33 Mut sitten sanoin, että ne voi soittaa QQ:ssa ilmasiksi (vähän niin kun skypepuhelun tyylisesti mutta kinukkien oma) Mutta ne on aina niin liikkiksiä, riitelee aina mun huomiosta ja mä vaan rakastan niitä niin paljon<3

Parhaita luokkakavereita<3

Hyvää kevättä !

Mutta niin… Mitä tähän voi yhteenvetona sanoa… Mä rakastan mun vaihtovuotta jokaikiseltä kulmlta, aika menee hirveetä vaihtia, musta tuntuu, että mitä enemmän loppua kohti mennään, sitä nopeemmaksi tää ajan kuluminen menee, ja tietty just sillon kun haluisit vaan pysäyttää sen tähän. Parin viikon päästä on 3 päivän loma (en kyllä muista minkä takia, oiskohan paikallinen vappu…. )Ja Phung tulee taas tänne :3 Ja ja muuten meno jatkuu hulluna!!

Hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa sinne missä semmosta vietetään!

我爱你们，

李鑫珊