Moikka kaikki!

Omg, ompas taas ollu pitkä tauko ;// HUPS! Oon ollu tosi kiireinen (ja hirveen väsynyt!!!) Laitan tähän postaukseen enemmän kuvia, ja selitän niissä mitä täällä ollaan tehty, siis muuten tästä ei vaan tuu yhtään mitään…

Nicolo, Phung, Francesca ja Peter ahtautu 儿童公园:ssa (lasten puisto, ertong gongyuan) tommoseen ja ne vaan kikatti ja sekoili ja tuli ihan mustelmilla ulos, sillä aikaa kun minä ja Vale (valeria, Paraguaylainen vaihtari) sivistyneesti pidettii hauskaa sillä et naurettiin niille ku ne oli siel koko ajan pää alas päin! XD

Vale, 我爱你！！！

Hankittiin polkemalla kulkevat veneet tuolla puistossa ja meno näytti tältä…

Ja tältä, ja aluks oli kauhee kisa, mut minä ja Vale oltiin aina johdossa nii me sidotiin kaikki veneet toisiinsa ja sit kuljettiin noilla (ton jälkee pikkusen särki jalkoihin…)

Pikkusen tärähtäny ryhmäkuva, ku kinukit ei ihan handlannu mun kameraa, mut kivaa oli!!!

Illalla mentiin KTV:n jälkeen hullusta tuulesta huolimatta ottamaan kuvia joelle! Kuvassa mun rakkaat, Vale ja Phung<3

Tyttö energiaa!! Minä, Vale ja Diana!

Tää oli pakko esitellä teille han vaa Nicolon ihanan ilmeen takii XDD

Ja tietty piti ottaa ryhmäkuva, Love you all so much<3

Seuraavana päivänä Peter osti koiran.. Älkää kysykö, mut toi oli ehkä maailman söpöin, ja makso vajaan 15 euroa…. Annettiin sen nimeksi xiaoba (pieni kahdeksan, Kiinassa kasi on onnen luku, ja muutenkin toi nimi tulee yhestä leffasta) mutta leikittiin ton kaa yksi päivä ihan koko ajan ja seuraavana päivänä annettiin meijän yhelle vakio ravintolan omistajalle…. Nyt sen omistajan poika on ilonen uudesta koirasta! :3

Kaunis kouluni auringon paisteessa, ei o enää montaa päivää ku tonnekkin lampsitaan, pari viikkoa, ja koulu ohi…. :<

Veneestä kuvattuna meijän kaupungin skylinea…. Otettiin siis yksi päivä vaan vene meijän kaupunkiin kuuluvalle saarelle ja mentiin sinne leikkii, alkupäästä on tehty ns. huvipuisto ja muuten sielä on tehtaita ja viljelysmaata…

Jätkät oli kikseissä ku ne vuokras tän itelleen….

Saatiin taas hetken olla kaikki pieniä lapsia, kun ostettiin liput keinukaruselliin… (kaikki kinukkilapset tuijotti meitä vähä oudosti, et miks näin vanhat tulee tommoseen…) P.S. toi oli parempi keinukaruselli ku Lintsillä… :<

Sitten lähettiin kävelemään vaan niin kauas sieltä ”huvipuisto alueelta” kun päästiin… Tuli aika monessa paikassa esim. Suomenlinnan kaltanen fiilis (ilman puhdasta ilmaa ja ihanaa merituulta …)

Puhalleltiin saippua kuplia, ja oikeesti yhtään liiottelemtta käytettiin (minä, Nicolo ja Peter) yli tunti aikaa siihen, että saataisiin otettua edes yksi täydellinen saippuakupla kuva…. Nykyajan nuoret…. XD

Sitten löydettiin kiinalainen perus pyörävaunu joka oli hylättynä tien varteen….

Ja mentiin sillä pari tuntia, otettiin niin paljon kuvia, että huhhuh ja naurettiin Nicolon huonoille Mekaanikkovitseille, kun syy miksi tää oli hylätty selvis aika nopeasti, se oli ihan rikki ja esim. sen ketjut lähti melkeen koko ajan irti, nii Peter oli sielä prin minan välein peppu pystyssä laittamassa ketjuja ja muut nauro Nicolon läpille XD

Francesca ja Mathilde halus kokeilla tämmöstä keikuttajaa, joka menee ympäri ämpäri painon mukaan….

Ja vikaks mentiiin pomppii trampoille, ja oli sika siistii ku oltiin valjaissa nii pysty tekee mitä vaan!

Joen vartta takasin kaupungilla….

Sitten viime viikonloppuna oli AFS:n meijän kaupungin retki tai no oikeestaa meillä oli hirveesti tehtäviä sitä varten, esimerkiksi meidän koulu vaati jokaiselta 5-10 minuutin mittaista powerpoint esitelmää masta kotimaasta (kiinaksi ofc) ja sitten vähintään 500 merkin (noin yksi A4 pelkkiä merkkejä, vähintää 2 sivua tekstiä) puhe otsikolla minun vaihto-oppilasvuoteni, ja piti kertoo mitä on tehny ja oppinu yms…. Ja noi sitten esitettiin yli 100 ihmisille sunnuntaina (jotka kaikki osas paremmin tylii kiinaa, suurin osa oli kinukkeja…) No mutta tässä minä Ja Eli lähössö retkelle koulupuvuissa ….

Meille ilmotettiin kilpailusta, meijän jaettiin joukkueisiin ja piti kkiivetä tonne vuoren huipulle (no noi huiput oli vapaaehtoasia, mutta mä menin sinne asti) ja siis joukkue joka oli sielä ekana sai palkinnon yms. Ja meijän awsome team voitti<3 Ite olin ykks ekoist ylhäällä, vaikka teinkin aika kuolemaa ku +35, auringon paiste, ei o voteen käyny salilla ja tahdolla vaan ylös sika jyrkkiä mutkittelevia portaita….

Maisemat toi mieleen Suomen ihanat metsät<3

Vähän tän jälkee oli se ns. voittopaalu jonka jälkeen jatkaminen oli vapaaehtosta…. Toi on ns. Jumalan puu….

Ja tässä kohtaa halusin alkaa itkeee, ku sattu niin paljon mutta näin ton, noiden kahen kallion väissä ne portaat loppu!

Toi näky sieltä näköalatasanteelta, ja päätin, että koska se oli se kaikkein korkein (ja joo myönnetään vaarallisin) huippu nii sinne oli pakko päästä, joten ootin Dianan tuloa ylös ja lähettiin kapuamaan sinne….

Rakastan näitä näköaloja, nää kuvat ei kerro puoliakaan siitä näköalasta, tai siitä tunteesta mikä sun sisällä on ku näät sen sun edessä.. Se on joka kerta yhtä henkeä salpaavaa….

Kyllä hehkeenä pysytään ihan välittämättä kuinka kuuma on XDD

Puolessa välissä jyrkintä vuorta, näkymää….

Ja kuvat meijän jätkistä jotka oli kiivenny sinne ylös jo… XD

Tästä näkee kuinka jyrkkää sinne mentii sinne vikaa jyrkimpään kohtaan… piti vaan kaikilla voimilla vetää itteensä noista vaijereista….

Mut ylhäällä, se oli totally worth it<3 Mut ielä tuuli ihan pirusti… Ja kohta AFS:n tyypit huomas mihin oltiin kiivetty ja alko kiljuu, että liian vaarallista! (no turha sitä nyt on enää sanoa…..XD) Ja oon kyllä aika ylpee et tein ton mun täysin joustamattomassa kesäkoulupuvussa…. Alast tultiinkin sitten Dianan kanssa melkee itkien ku tuntu, et edessä on varma kuolema ku näkee vaa suoran pudotuksen alas ja pitää vaa puristaa kaikin voimin vaijeria ja koittaa selvii hengissä XD Ja nicolo heittää meijän perässä läppää ”Plis, koittakaas nyt liikkua vähän nopeammin, miettikää nyt, jos tiputti nii ainakin kuolette nopeesti” Siis helpotti nii paljon! XD Mut no alas päästii hengissä ja Kamerakin yhtenä kapppaleena!

Perfect kids back down….

ryhmäkuva meijän maikkojen ja vaihtarivastaav ntyttären kanssa ylhäällä….

Seuraava aamu (kaiken sekoilun jälkeen kiinalaisessa koulussa omg, ihan näin kuriosieettina, meijän huoneessa ei ollu pistokkeissa sähkö ja aluks hanoista ei tullu vettä ollenkaa…No mutta totesin, että otan tän kokemuksena niin ku minkä tahansa muunkin tän vuoden aikana….Ja ilta meni tosi hauskasti Thaikkuvaihtarien kaa ekaks ulkona pelaten lenttistä ja sit juttelin niiden kanssa kiinaks ja pelattii korttii ja opeteltiin niiden nimiä XDD Mutta nii seuraavana aamuna oli ekaksi vuorossa ns. esittelyoppitunnit jokaiselta koululta, jokaisen koulun maikka anto yhen näytetunnin, jonka aikana sen koulun oikeet oppilaat opiskeli ja muut näki miten eri kouluissa opiskeltiiin, näin pirteinä oltiin Elin kaa vaikka unt ei ollu juurikaa tullu ja lihakset oli ihan loppu…

Sitten mentiin koulun esittelytiloihin ja pidettiin meijän maaesitemt, mulla ei o kauheesti kuvia kun mun kameralla otettiin videot kaikista…. Mutta tässä esittelen Suomen ruokakulttuuri. Etualalla koko mun alueen AFS:n pääpäättäjiä… ei ollu paineita niille esittää noita….

Puheiden ja esitelmien jälkeen oli hyvä revitellä, varsinkin mun puhe meni aika nappiin!! :DD

Joinain päivinä sitä vaan on selvästi filmaattisempi kuin toisina…. XD

Mutta niin siis aika tosiaankin alkaa käymään vähiin, tuntuu niin oudolta kun tietää jokaisen viikonlopun ohjelmn ennen lähtöä ja kaikki puhuu vaan ”otitko jo matkalaukun ulos?” ”mietitkö mitä kaikkee lähetät kotiin postissa?”  ”Lähtiskö joku ostaa mun kaa tuliaisia?” ”Mikä on eka asia mitä teet kun tuut kotiin” yms….  Toinen juttu mikä tuntuu oudolta, on se, että antaa omille aivoilleen jotenki luvan ajatella kotia, ja varsinkin jos on väsynyt tai huononpi päivä ja menee vaa hermot, niin voi vaan olla , että ajatus on, että ”no eipähän tarvii enää tätä kauaa katella” ja tietty normaalia päivärutiinia sielä… Mikä kaikki tuleekaan taas muuttumaan, kuinka paljon mä oon muuttunut, pystynkö vielä sopeutumaan siihen rutiiniin…. Vastaus on, että varmasti pystyn, mutta se vie aikaa. Oon huomnnut tän vuoden aikana, kuinka ihminen pystyy ihan mihin vaan se haluaa, oon ylittänyt itseni niin henkisesti kuin psyykkisestikkin niin monia kertoja tämän vuoden aikana. Viimeksi viime viikonloppuna, purskahdin melkein itkuuun ennen mun esitelmää sille isolle porukalle kun tiesin, että se on kiinaksi…. Mutta mä pystyin siihen vaikka sydän pamppaili ja pyörrytti ja parii kertaan olin oikesti varma, että pyörryn. Mutta tämmöset tilanteet tän vuoden aikana on valaneet muhun itseluottamusta entistä enemmän. Ja ei mua haitannu, että takeltelin ja tiedän, että ei jokaikinen mun sanomista sanoista ollu just oikein äännetty, ainakaan tooniltaan, mutta mä selvisin ja ihmiset piti siitä….

Mutta mitä muuta, no mun on ihan pakko jakaa tänne tämmönen, että meistä kaikki on alkanut näkemään aika paljon painajaisia kotiin paluusta, juurikin sen takia, että kaikilla on omat pelkonsa takaisin sopeutumisesta yms. Ja ite näin viime yönä taas unen, jossa meni vanhaan rakkaseen lukiooni Helluun, ja kaikki oli toisin kuin ennen, ihan kaikki. Muistan, että mä olin myöhässä koska en löytänyt luokkaa, lisäksi kaapit oli uusittu ja en löytäny mun kaappia, mistään, kaikki tuijotti mua kun jotain outoa alienia joka ei kuulunut koko paikkaan…. Ja ainut mitä mietin oli, että mun pitää löytää meidän opo, koska se auttaa mua aina, mutta sit mä vaan juoskin niitä käytäviä ja heräsin….. Näitä variaatioita näistä unista löytyy eri tilanteista ja eri paikoista…. Mutta oon puhunut niistä muiden vaihtarien kanssa ja en ole yksin, joten en oo vielä sekoamassa.

Mutta tosiaan, ihan kohta voi sanoa, että tässä kuussa tullaan kotiin, outo, pelottava ajatus…..

我爱你们，

李鑫珊