圣诞快乐！ Hyvää joulua!
Moikka taas,
tässä kirjoituksessa ajattelin käsitellä ihan tätä Suomen ja Kiinan eroa joulun suhteen.
Mutta ennen kuin siitä alan selittämään pyytäisin nyt todella, jos kenelläkään on toiveita mistä haluatte, että tänne kirjoitan, niin todellakin, kiitos, laittakaapa mulle kommentteja! 😀
Mutta sen pidemmittä puheitta, mitä mä tähän haluisinkaan oikeastaan sanoa ekaksi, suurin ero Suomen ja Kiinan joulussa on se tosiaankin, että Kiinassa ei ole joulua! Hahah.
Siis noin 80-85% perheistä ei ainakaan vietä joulua (kunnolla ainakaan), koska ovat Buddhalaisia/taolaisia yms muita kiinan perinteisiin uskontoihin kuuluvia. Joulu on siis ihan normaalia työaikaa. Tänäänkin (Suomen jouluaattona) minä olen taapertanut kouluun kello 6.40 aamulla…. Ja oi kyllä se ei ollu mikään maailman paras fiilis, mutta hei, this was my own choice. Ja iteasiassa, tääl se ei oo niin paha, koska siis se joulufiilis ei o täällä kauheen korkeella. Joten itseasiassa tää joulunaika, josta vaihtareita aina varotetaan niin kauheesti, on ollu mulle yllättävän helppo.
Mut ei täällä tätä joulufiilistä kokonaan pääse karkuun, siis joka hemmetin paikka on täynnä joulupukin naamakuvii ja kaikkii lippui yms. Et kyl tääl niin ku joulukoristeita on niin ku ihan joka paikassa! Ja tänään kun käytiin vaihtarien kanssa kaupassa, niin soi jopa joululaulut! 😀
Mutta niin, Suomessahan joulu on vuoden isoin juhla. Ja mä oon vielä asunut perheessä, jossa äiti rakastaa joulua YLI kaiken. Meijän talo on ollut niin kauan kuin muistan aina ihan viimesen pääle laitettu joulua varten. Me tehtiin aina pienenä itse joulukortit (nykyään sisko tekee ne koneella Divan (meijän koiran) kuvasta. Meillä on aina ollut se kaikkein hienoin piparkakku talo (ja parhaat piparit, kiitos mummon piparkakkutaikina<3) ja äiti jaksaa aina kertoa siitä, kuinka se yötä myöten aina väänsi jotain muumipiparkakkutaloa meille ja yhtänä jouluna mä olin sitten todennu et hei äiti, miksi meillä ei oo koskaan ihan normaalia piparkakkutaloa? Kiittämättömät lapset… XD
Mutta niin, tosiaan, meijän perheessä on todellakin suuret perinteet. Tän kaiken lisäks mitä tässä jo mainittiin, niin minä, sisko ja isä mennään joka vuosi isän kummisedän metsälle muiden sukulaisten kanssa ja kaadetaan se ihan oma joulukuusi. Tääkin on ihan oma traditio. Kaikki lapset halus sinne aina, koska isän eno laittaa aina lasten taskut niin täyteen karkkia kuin vaan saa. Ja kun päästään takaisin enon tlolle, on sauna, lämmintä glögiä, hernekeittoa ja herkkuja. Sitten tullaan kotiin ja oman kuusi. Ja äiti on tässä välissä paketoinut lahjoja ja koristellut taloa ja tehnyt riisipuuroa. Sitten yleinsä koristellaan piparkakkutalo.
Mitä isommaksi oon tullut sitä enemmän oon alkanut olemaan mukana meijän jouluvalmisteluissa, parina viime vuotena, oon jo halunnu tehä melkeen kaikki ruuat mitkä vaan saan (suurimman osan) ja siinä sitten aina siskon kanssa riidellaan kumpi saa tehä näyttävämmän kakun… XD
Vikat pari päivää meneekin sitten kaupoissa, siivoomassa, kukka-asetelman teossa ja keittiössä. Joulu me vietetään aina suvun kanssa.
Tähänkin meillä on aina selvä kaava. Eli vieraat tulee noin kahelta jonka jälkeen hengaillaan, sitten syödään alkupalat eli kalaruuat. Ja sitten on taukoa. Sitten tulee pääruuat ja sit pidetään pitkä tauko, koska ollaan niin täynnä. Sitten saatetaan pitää kahvit. Tai pidetään perinteinen joulukuvaelma. Eli luetaan raamatusta jouluevankeliumi ja äiti ja täti laulaa parit laulut siihen ja sitten tämän jälkeen jaetaan lahjat. Ja toki avataan ne. Sitten pidetään kahvit tai jos ne on pidetty jo niin pidetään jälkiruoka. Sitten vielä hengaillaan ja joskus 20-22 vieraat lähtee kotiin. Sitten voidaan katella telkkaa perheen kaa ja vaihta aina uudet yöpuvut päälle. Aina pitää saada uusi yöpuku joululahjaksi.
Ja mikä parasta, joulupäivä eli 25.12. on meijän perheessä tunnettu ”yöpukupäivänä” eli koko päivänä ei lähetä minnekkään. Me vaan hengailaan himassa yhdessä. Katellaan telkkaa, luetaan joululahja kirjoja, sadaan yleinsä yhteisiä pelejä perheen kanssa niin pelataan niitä yhdessä. Leikitään koiran kanssa ja syödään. Se on se joulun oikee tarkotus, olla yhdessä.
Vaihtarielämän parhaimpia tunteita on se, kun saat sen paketin käteen sieltä postista, jonka tiedät, että joku sulle rakas on sielä kotopuolessa pakannu vaan sun takia. Vaikka toi paketti paino 7 kg ja kannoi nsitä tänää ympäri kaupunkia, ja kun pääsin kotii, mun kädet vaa tärisi, se ei haittaa, koska mikään ei o parempaa, kun saada se paketti…
Eli tosiaan meillä on tosi paljon perinteitä joulun aikaan. Ja tää on se mihin mä oon kasvanut. Joten voitte kuvitella, että minä, joka on kasvanut oikeen joulun ihmee maa-perheessä niin voi olla vähän eroo olla maassa jossa joulua ei vaan ole. Mutta mitä mitä mitä. Tähän päivään asti ei ollut mitään, kunnes tänään kävelin kotiin (hermottoman 7 kg pakettini kanssa jonka sain tänään suomesta) niin äiti tuli ovella vastaan huutaen ”圣诞快乐!” (hyvää joulua) Ja tuli halaa ja sit se esitteli kuinka se oli ostanu meille joulukuusen ja mulle pienen kakun ja seinään laitettavia joulukoristeita. Kaikki vain mun takia. Ja kun sisko tuli koulusta, niin koristelin sen kanssa ton meijän kuusen, täytyy sanoa, että näin suomalaiseen silmään oli aika over the top jenkkikuusi. Mutta ajatus on tärkein. Mä rakastan mun perhettä, kun ne yrittää ja tekee tän oikeesti vaa mun takii!! :)
Tältä näyttää meitsin joulupaketin sisältö… Oon oikeesti maailman onnellisin tyttö, kun mulla on perhe joka lähettää mull kaikkea tämmöstä. Ja lisäksi mun sisko lähetti mulle niin ihanan kortin, että aloin itkemään kun sitä luin. Kyllä tällä taas jaksaa kevyest eteenpäin! :)
Siis en tiedä miksi, mutta Kiinassa nää liittää tommoset naamiot jouluun, joten mutsi oli sitten ostanut mulle ja mun siskolle tommoset naamiot. Ja siis muutenkin ihan itkettävän kaunis kuva….
Tässä vielä kunnolla tämä over the top jenkkikuusemme! :3 Onhan se aika crazy, mutta kyllä siitä sitä fiilistä saa, vaikkakin kaipaan vähän sitä oikeen kuuden tuoksua! Lupasin perheellä kyllä näyttää meijän kuusesta vähintäänkin kuvan, ellei saada skypepuhelussa sitä näytettyä perhelle. :)
Mutta niin, haluaisin lopettaa tän blogin sanoihin jotka iteasiassa sain mieleeni lukiessani rakkaan ystävän Jesperin vaihtariblogia (hän on indonesiassa) eli Sylvian joululaulun sanoihin:
” Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen. Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen. Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa. Ja kiitosta sen soi laulu Sylvian, ja soi aina lauluista sointuisimman.”
圣诞快乐！ 我爱你们，
李鑫珊