Moikka taas pitkästä aikaan, ja anteeksi pitkä hiljaiseloni! 

Viime viikot on mennyt lähinnä viisumipaperien täytössä ja kesätöissä. Lisäksi toki odotellessa isäntäperhettä! ( :S )

Jooh, elikäs tää Kiinan viisumi ei kuulu näihin kaikkein helpoimpii juttuihin! Eli Tossa toukokuun vikalla viikolla meille kaikille Kiinaan lähteville vaihtareille tuli postissa AFS:ltä pino papereita (ja kyllä, se on pino, ei muutama paperi)! Ja siis kaikissa muissa maissa voi tehdä viisumianomuksen niin, että joko se tehdään kokonaan netissä tai sitten se ainakin printataan itse netistä, mutta Kiinan viisumi pitää tehdä kokonaan käsin… Ainakin tuo yli 6 kk:n viisumi. Lisäksi Kiinaan viisumiin kuuluu, että jos oleskelee maassa pidempään, pitää mennä sairaalaan täällä maksimissaan kuukautta ennen lähtöä teettämään kasa ties mitä testejä. On keuhkojen röntgenkuvauksia ja kaikki verikokeet mitä ikinä voi tulla mieleen. Lisäksi lääkärin täytyy todeta, että minulla ei ole mitään niistä taudeista, joita vastaan minut on juuri rokotettu, kuten japanin aivokuume (jooh, tosi todennäköstä et mul olis se!) Muuten tää koko viisumitsydeemi plus passi pitää olla palauettu AFS:lle 23.7. 

Siinä ne on. Monta nidottua pinkkaa papereita! Ja kaikki tekstit on totta kai, sekä kiinaksi, että englanniksi! Täytyy sanoo, että oli kyl aika palkitsevaa, kun huomasin, että voin ymmärtää jotain jopa niistä kiinan kielisistä täyttöjutuista! 

Noh, pikku hiljaa alkaa toki myös stressaamaan kysymys, millon mä saan mun hostperheen?

Tuntuu, et tosi monel alkaa jo olemaan, mutta mul vaan ei kuulu….:// Toisaalta kyllähän tässä on vielä aikaa… VÄHÄN

Tosiaan tällä hetkellä mun lähtöön on 61 päivää, eli 8 viikkoa ja 5 päivää

Mä en tajuu mihin aika katoo! Justhan mä laitoin mun käteen merkin, että jeejeee 90 päivää!! Itteeni se ei toistaseksi vielä stressaa, mutta kavereita kylläkin. Ja onhan se tosi outoo, kun on jo useelle tosi hyvälle kaverille joutunut sanomaan, moikka! Nähdään vuoden päästä! Eikä siitä oo aina ilman kyynelii päästy pois, mutta semmosta on elämä 🙂 

Pitäis alkaa tekee semmost listaa, että mitä mä tarviin Kiinaan mukaan, ja sitten alkaa kattoo vaatekaappii läpi, että mitä mulla on ja minkä verran ja sillee…. Tuntuu, että olis vielä miljoona asiaa hoidettavana ennen lähtöä!

Lisäksi tässä töiden lomassa luin ihan loistavan kirjan parissa päivässä. Sen nimi oli Tiikeriäidin taistelulaulu:

Kirja kertoo kiinalaisesta äidistä, joka on toisenpolven siirtolainen Amerikassa. Hän on naimisissa juutalaisen kanssa ja heillä on kaksi lasta, jotka hän haluaa kasvattaa kiinalaisten normien mukaan, joihin kuuluu esimerkiksi, että lapset eivät saa: 

– käydä yökylässä

– kutsua leikkikavereita kotiin

– osallistua koulunäytelmään

– valittaa siitä, että jäivät koulunäytelmän ulkopuolelle           

– katsoa televisiota tai pelata tietokonepelejä

– valita itse harrastuksiaan

– tuoda koulusta kymppiä huonompia arvosanoja

– Soittaa muita soittimia, kuin viulua ja pianoa

– olla soittamatta viulua ja pianoa

Ja tää oli siis tosi tarina. Kirja oli ihan loistava, mä rakastin sitä, mutta oikeesti, melkein karmii ajatella, että se on totta. Olen varma, että juuri se tapa, millä tämä kirja kertoo, että kiinalaiset kasvattavat lapsensa, toimii, jos halutaan huippu musikantteja tai melkein mitä tahansa neroja, mutta lapsilla ei ollut mitään lapsuutta. 

Noh, ensi vuonna sitten nähdään, että miten mun oman hostperhe aikoo mut kasvattaa aasialaistapoihin.  

Mutta suosittelen kirjaa kuitenkin lämpimästi kaikille, se on tosi silmät avaava, ihana ja nopeasti luettava!

Lisäksi, maanantaina mun hostsisko Sylvia,  joka on siis Hong Kongista, lähtee takaisin kotiin… Sen vaihtarivuosi on sitten jo ohi! 

Sen takia me mentiin meijän mummolle ja minä ja mummo opetettiin hieman Katjankin avustuksella (nille jotka ei tiedä niin Katja on siis pikkusiskoni) niin aitojen karjalanpiirakoiden tekoa. Sylvian tykkäsi ihan kauheasti niiiden mausta, mutta kukapa ei tykkäisi! 😉 

Lisäksi, omasta mielestäni, se oli aika hyvä niiden tekemisessä, sitten kun tajusi tekniikan! Tässä kaikkien piiraat:

Sitten vielä sunnuntaina, tehtiin susheja, jotka on koko perheen lempiruokaa! Niitä me innostuttii tekee sitten aika reilusti, mutta ei haitannu, saatiin vielä seuraavanaki päivänä siitä sitten hyvät ruuat. Lopputulos:

Mutta nyt mä kiitän ja kuittaan, ja toivotan kaikille vielä rauhallista juhannuken jatkoa! 🙂

Seuraavan kerran kun postailen, niin toivottavasti aiheena hostperhe<3

P.S. Kyselkää toki, jos on kysymyksiä!! 🙂