Moikka taas!

Nyt tosiaan kirjottelen taas omista fiiliksistä täällä päin maailmaa pitkästä aikaa ja tälleen, kun oon taas herännyt tämmösestä horroksesta täällä 🙂

Toivottavasti kaikilla oli oikein mahtava uusi vuosi!

Elikäs n meillä oli iha paras uusi vuosi, Suomessa oon uuden vuoden aina kotona. Meille tulee vieraita, jotain perhetuttuja tai sukulaisia ja tehdään paljon hyvää ruokaa ja pidetään hauskaa ja mennään kattomaan ilotulituksia. Siis perinteinen uusi vuosi mulle.

Mutta täytyy sanoo, että tää uusi vuosi oli mun elämäni paras uusi vuosi, mä en tuu unohtaa tätä koskaan.

Eli tossa 31.12. yhen aikoihin mentii meijän kaupungin vaihtarit meijän juna-asemalle kauheessa lumisateessa odottelemaan Harbinista 9 vaihtaria tänne. Siis se nostalgian fiilis ku kävelee siihen paikalle taas venaa, jossa ekan kerran näki 4 kuukautta sitten oman host isänsä…. Tuli niin outo olo, siit ei voi olla vielä niin kauaa aikaa, mä muistan sen ku kaikki oli niin sillee ”omg en tiedä mitä mä sanon??!! Tai pitääks mun kätellä vai halaa??!!” Ja kaikki oli yli väsyneitä, koska oltii valvottu koko yö junassa… Ja nyt oltiin sielä taas. Sillon kaikki oli uutta, koko seikkailu alko, nyt tää on koti, jota en vaihtaisi mihinkään.

Uusi vuosi lookki 🙂

Nostalgiaa ja lumisadetta 😀

No sitten kun nää vaihtarit vihdoin sieltä ovista tuli, nii se oli taas maailman paras fiilis, koska 哈尔滨ssa (Harbin) asuu yks mun ehottomista parhaista kavereista. Italialainen jätkä nimetä Phung. Vaikka usein varsinki Pekingissä alussa mua ärsytti italialaisten ylidramaattisuus ja show koko ajan, Phung on niin over sen kanssa, et se ei enää haittaa, ja sen lisäks se osaa rajottaa sitä joissain kohissa just oikein. Ja sieltä se taas tuli hyppäämään kaulaan ja jakelemaan poskipusuja kaikille. Just semmosta ihanaa asennetta mitä kaipaan täällä 🙂 Kun kaikki oltiin saatu kasaan lähettiin ihmisten hotellille jossa sitten saatiiin kamat kasaan. Sitten lähettiinkin syömään. Siellä tulikin sitten kummasti istuttua pitkä tovi. Mä en oikeen tiiä kenen idea oli lähteä sen jälkeen kauheen lumipyrysä ja pakkasessa ja viimassa luistelemaan joelle XD Ottaen vielä huomioon, että kiinalaiset luistimet on IHAN kamalia, siis ne ei o mitään, mitä Euroopassa on, niil on ihan mahotonta luistella…. No mutta hauskaa oli silti! Paitsi, että Ege (turkkilainen tyttö) kaatu nii pahasti, ettei se voinu pariin tuntii kävelee :<

Jeejee luistelua ja lumisadetta!

Sille hankittii sit taksi takasin hotellille ja mä suunnistin sitten muiden kaa pimeellä kaupungilla hotellille. Hotellilla chillaltiin pari tuntia, ja otettiin yhteiskuvia, kunnes lähettiin syömään KFC:lle :DD Oli niin noloo, ku siellä oli yks mun luokkalainen mun sen mutsin kanssa, ja me kaikki vaa metelöitii ku oli kajarit mukana ku haluttii hyvää musaa, ja sit se mun luokkalainen kattoo vaa siin sillee okei….

Hyvää uutta vuotta toivottaa 黑龙江 vaihto-oppilaat (heilongjiang, eli meijän provinssi)!

Troyn biletys asu XDD

No sit tän jälkeen mentiin keskelle keskustaa ampuu raketteja, Kiinassa ketää ei kiinnosta mis ammut raketteja, joten mentii aukiolle siihe iha keskelle keskustaa. Niin hienon näköstä!! Niit tuli ammuttua sitten tunti! Ihan uskomattomia oikeesti, ite ei Suomessa koskaan ammuta raketteja, joten tää oli mun eka kerta sillee oikeesti olla siinä iha vieressä koko ajan 🙂

Meil oli upeet ilotuletukset!

Tästä sitten lähettiin clubille bilettää, meistä osa joi sitten ihan reippaalla kädellä, hhahah perus…. Mutta ei kaikki, meitä tais olla joku 5 jotka pysy selvin päin. Mutta hauskaa oli kyllä koko illan! Toi clubi on tosi hyvä missä käydään, ja ne soitti meijän takia länsimaalaisia hittejä jonkin verran, kun oltiin siellä. Tanssilattialla tuli pysyttyä melkeen koko aika jonka siellä vietin. Mun vanhemmat tuli hakemaan mut 23.00 viereiseltä kirkolta kotiin. Mutta sitä ennen mun piti tehdä mun tän vaihtovuoden vaikein tehtävä…. Anton, jätkä joka ei ollut vaihto-oppilas vaan täällä äitinsä töiden takia, muutti 1.1. aamulla kuudelta etelä-Kiinaan. Me ei tulla enää näkee sitä todennäkösesti, tai ehkä vuosien päästä. Menin sen kaa sitten kahestaan ulos, jos sanoin, että oli vaikea sanoa kakkos lukion vaihtareille moikka kun he lähtivät vajaa kuukausi sitten, niin tää oli jo jotain ihan muuta. Mä menetin mun veljen. Ja meistä kaikki vaihtarit täällä itki kun Anton lähti. Varsinkin Francesca, joka seurusteli Antonin kanssa. Nyt alkaa tajuamaan, kuinka paljon nää ihmiset täällä merkitsee sulle, kuinka läheiseksi me ollaan kaikki tultu. Kun sun pitää oikeesti sanoa moikka, se ei ookkaa moikka, nähdään huomenna, tai ensi viikkolla, vaan se on moikka, nähdään EHKÄ joskus vielä.

Mä henkilökohtasesti inhooon tätä kuvaa, mutta koska tiedän, että Anton rakastaa tätä kuvaa, nii laitan tän tänne Antonin muistoksi, tai no ei muistoksi vaan sen takia että mulla on häntä ikävä! Ja se sano että tää tulee Facebookkin anyway…

No tulin sitten kotiin, mutt vaihtoivat clubia yliopistolle kansainväliselle clubille. Piti pakottaa ittensä valvomaan keskiyölle asti, jonka jälkeen nukahin kuin lyhty, olin niin väsynyt. Aamulla sitten taas seiskalta ylös, ja opiskelua. Oli niin kivaa, hei musta tulee kiinalainen, mulla oli 1.1. vapaapäivänä kello 11.00 yksityistunti koululla! MIKÄ MUHUN ON MENNYT??!

Njaa sinne sitten menin ja maikka kehu taas kehitystä, sanoi, että olin opiskellut ahkerasti, vaikka väsymyksen takia aivot oli ihan tiltissä XD Tämän jälkeen juoksin vaihtarien hotellille ja herätin kaikki, huusin vaa, että ylös mä oon ollu jo opsikelemassa laiskurit. Siitä sitten lähettii vaihtaa näiden tyyppien hotellia, koska ekaks yöks oltiin otettu näille semmonen halpa hotelli ja tokaks sitten kallis jossa oli suihkut ja oli muutenki luksus hotelli. Ja siit sitten lähettii ostaa junalippuja, koska ne pitää aina ostaa päivää ennen vähintää, jos haluu istumapaikat eikä seisoo koko 7 tuntia. Mentiin sitten minä, Nicolo’, Peter, Phung, ja Mathilde syömään, muut ottivat taxin hotelille ja menivät kauppaan, olivat nii väsyneitä että söivät hotellilla ja nukkuivat. Hahahah 🙂 Ja sit ruuan jälkee minä ja Phung tultii hotellille kahestaa, siellä sitten hengailtiin eri ihmisten huoneissa, pääsäntösest kaikki oli keskittyny yhteen huoneesee, ku muuten ihmiset nukku. Eli katottii jotai tosi turhii ohjelmii telkoista ja aina joku käperty sun kylkee ja torkahti siihen, kunnes joku alka kiljuu tai soittaa musaa XD Perus vaihtari meininki…. Siitä sitten lähdin kotiin siinä vähän ennen seiskaa kun piti vielä opsikella ja pitäisi kai perhettäkin välillä nähdä 🙂 Ja tas oli vaikeeta kun piti sanoa vaihtareille moikka, mutta nää ei ollu taas gooodbye forever, vaaan vaan pariksi viikoksi, joten parempi niin, kyllä siinä aina kuitenkin tulee joidenkin kaa pari kyyneltä heitettyä silti XD Vaihtritunteet! Halit ja poskipusut tulee aina tarpeeseen! 😀 Mutta niin… Tää oli mun elämän paras uusi vuosi lyhykäisyydessään, en tiedä, nää ihmiset on vaan jotain niin ihanaa…

Vuoden eka kuva! 😀 Hyvää uutta vuotta 2014!! Huonolla hiuspäivällä alotettii tää vuos, mutta onnellisena!

On ihan hullua ajatella, että pari viikkoa tästä eteenpäin, ja mä oon ollu täällä 5 kuukautta, ja sen jälken ei voi sanoa muuta kun, että alle puolet jäljellä. Loppua kohti mennään, ja oikeesti itku tulee kun sitä miettii. Mulla on täällä ihan uskomaton perhe, joka rakastaa mua ja välittää musta. Sen lisäks mulla on maailman uskomattomin toinen perhe, vaihto-oppilaat, joita en vaihtais mihinkään. Vaikka ne välillä ottaa päähän, nii ne on paras tuki jota voi saada. Ne ymmärtää sua, kun sanot, että tänään en oo sillä tuulella, että haluun jutella, tai, että haluun mennä. Ja ne halaa sua joka päivä, koska ne tarttee sitä ite, ja ne tietää, että sä tarttet sitä pysyäkses järjissä tän kaiken keskellä. Eilen mä tosiaan tajusin kuinka paljon nää ihmiset mulle täällä merkitsee, kun tää nimenomainen Phung lähetti mulle viestiä, että kun hän haluaisi vaihta perhettä, koska hänen perheensä on aika mielenkiintoinen, mutta ei oikeen voi, koska sillä on jo yksi kotiinlähtö varoitus. Ja se sitten oli kysynyt tätä sen opettajalta, että voisko se kuitenkin vaihtaa, koska AFS Italia, oli sanonut, että se voisi vaihtaa, niin maikka oli sanonut, että se voi vaihtaa, mutta koulu estää sen niin, että jos se vaihtaa, sen on pakko vaihtaa provinssia. Joka tarkottaa, että se ei enää näkis meitä täällä… Tässä kohta kun sain tän kuvan tästä kesksutelusta, niin olin vaan niin väsynyt, että mulla vaan valu kyyneleet poskille…  Siinä kohtaa viimeistään tajuaa kuinka tärkeitä nää ihmiset täällä on. Nää on oikeesti sisaruksia, joista ei päästetä irti. Meistä kaikki on suunnitellut lomat toistensa maihin, me ei haluta erota, ei ennen kuin on pakko. Onneksi Phung nyt ilmoitti, että hän on valmis elämään huonossa perheessä koko vuoden, loppuun, koska ei halua jättää ihmisiä sen kaupungissa, taikka meijän kaupungissa. Koska ollaan perhe. Mitä voin siin sanoa: Mä oon oonnellinen, mä oon saanut ihan uskomattoman vaihto-vuoden jo nyt, ja mulla on kohta vasta puolet mennyt, ei tää aina helppoa ole, mutta hetkeäkään en vaihtai pois, koska aina kun tulee yksi vastoinkäyminen, tulee sen jälkeen kymmenen iloista asiaa 🙂

Ja vaikka tässä nyt saisi taas kuvan, ettei mua kiinnostaisi elämä Suomessa, niin kyllä mua kiinnostaa, mutta mulla ei o vieläkään oikeen ikävä Suomeen, hullua. Mut mä oon alkanut toivomaan, ettei mulle tuu sitä kunnon ikävää, semmostaa pitkää ja piinallista, että tulis vaan niitä parin sekunnin hetkiä, jolloin vois toivoa, että pääsis kotiin, mutta ei sitten kuitenkaan oikeesti halua. Mä rakastan Suomea, mä rakastan mun suomen perhettä, ukulaisia, kavereita, kaikkea Suomessa yli kaiken, mutta niin teen myös Kiinaa kohtaan. Vielä ei oo mun aika palata, nähdään siis reilun 5 kuukauden päästä!

我爱你们，

李鑫珊

P.S. Oltiin eilen perjantaina mun siskon ja serkun kanssa tosi hienossa länsimaalaisessa ravintolassa syömässä, se on tyyliin tän koko kaupungin ainut paikka missä on haarukat ja veitset. Oli niin noloa, kun tuijotin nitä vaa sillee ”mitkä noi kapulat on?!” Ja mä menin ihan pokkana pyytää puikot, josta mun sisko ja serku oli älyttömän helpottuneita, koska ei nekää osaa niil syödä. Mua alko ahistaa kattoo haarukkaa ja veistä, ei niillä voi syödä, kun niillä ei o syöny melkee 5 kuukauteen!! Mikään ei oo niin helppoa kun ottaa puikot käteen ja syödä siiitä vaan! XD  Tästä sitten totesin mun kaverille, että tuun näyttää ens vuonna hemmetin tyhmältä, mutta kannan puikkojan varmaan joka paikkaan mukana, koska oikeesti, ei siitä muuten tuu mitään…. I am turning to Chinese! XD