Vuosi lohikäärmeiden maassa

15.12.2013 kiakiinalainen

Vaihtarielämää

Moikka, mulla on ollu taas tässä vähän taukoa tän kirjottamisen kanssa! Anteeksi siitä! Mulla on vähän vaikeeta miettiä mitä tännne kirjottelisin, koska en jaksa hirveesti tommosia päiväkirjamuotoisia postauksia tehdä, koska ne on todella pitkiä ja työläitä (ja varmasti myös raskaita lukea). Joten haluan jotain uutta, mulle saa siis laittaa kommenttia, että mistä haluutte, että kirjotan!! 🙂

Mutta nyt teen tämmösen postauksen minkä itseasiassa löysin tän teksin netistä ja loppuun lisään kuvia parilta viime viikolta ja kertoilen niissä vähän miten täällä on mennyt! 🙂

P.s. Musta tää on ehkä yksi parhaista kuvauksista vaihto-oppilas vuodesta mitä oon löytäny 🙂

Exchange is change

Rapid, brutal, beautiful, hurtful, colourful, amazing, unexpected, overwhelming and most of all constant change.

Change in lifestyle, country, language, friends, parents, houses, school, simply everything.

Exchange is realizing that everything that they told you beforehand is wrong, but also right in a way.

Exchange is going from you know who you are, to having no idea who you are anymore to being someone new.

But not entirely new. You are stil the person you were before but you jumped into that ice cold lake. You know how it feels to be on your own.

Away from home, with no one you really know. And you find out you can actually do it.

Exchange is learning to trust

Trust people, who at first, are only names on a piece of paper, trust that they want the best for you, that they care.

Trust that you have strenght to endure a year on your own: endure a year of being apart from everything that mattered to you before.

Trust that you will have friends. Trust that everything is going to be alright. And it is seeing this trust being justifield.

Exchange is thinking

All the time. About everything. Thinking about those strange costumes, the strange food, the strange language.

About why you’re here and not back home. About how it’s going to be like once you come back home.

How that girl/boy is going to react when you see him/her again. About who’s hanging out where this weekend. At first, who’s inviting you at all. And in the end where you are supposed to go, when you’re invited to ten different things.

About how everybody at home is going. About how stupid this hole time-zone thing is. Not only because of home, but also because of the tv ads for shows keep confusing you.

Thinking about what’s right and what’s wrong. About how stupid or rude you just were to someone without meaning to be.

About the point of all this. About the sense of life. About who you want to be, what you want to do.

And about when that English essey is due,even thought your marks don’t count. About wheter you should go home after school, or hangout at someone’s place until midnight. Someone that you didn’t even know a few months ago.

And about what the hell that guy just said.

Exchange is people

Those incredibly strange people who look at you, like you’re an alien. Those people who are too afraid to talk to you. And those people who actually talk to you.

Those people who know your name, even though you have never met them. Those people who tell you who to stay away from.

Those people who talk about you behind your back, those people who make fun of your country. All those people who aren’t worth your giving damn. Those people you ignore.

And those people who invite you to their homes. Who keep you same. Who become your friends.

Exchange is music

New music, weird music, cool music, music that you will remember all your life as the soundtrack of your exchange.

Music that will make you cry, because all those lyrics express exactly how you feel, so far away. Music that will make you feel like you could take on the hole world.

And it is the music you make. With the most amazing musicians you’ve ever met.

And it is site reading a thousand page just to be part of the school band.

Exchange is uncomfortable

It’s feeling out of place, like fifth wheel. It’s talking to people you don’t like. It’s trying to be nice all the time.

It’s bugs… And bears. It’s cold, freezing cold. It’s homesickness, it’s akward silence and its feeling guilty because you didn’t talk someone at home.

Or feeling guilty because you missed something because you were talking on Skype.

Exchange is great

It’s feeling connection between you and your hostparents grow. It’s hearing your little host brother/sister asking where his/her big brother/sister is.

it’s knowing in which cupboard the peanut butter is.

It’s meeting people from all over the world. It’s having the place to stay in almost every country of the world.

It’s getting new families. One of them being a huge group of the most awsome teenagers in the world.

It’s cooking food from your own country and not messing up.

It’s seeing beautiful landscapes that you never knew existed.

Exchange is exchage students

The most amazing people in the whole wide world. Those people from everywhere who know exactly how you feel and those people who become your absolute best friends even though you only see most of them 3 or 4 times during your year.

The people who take almost an hour to say their final goodbyes to each others. All over the world.

Exchange is falling in love. With this amazing, wild, beautiful country. And with your home country.

Exchange is frustrating. Things you can’t do, things you don’t understand. Things you say, that mean the exact opposite of what you meant to say. Or even worse…

Exchange is understanding.

Exchange is unbelieveble.

Exchange is not a year in your life. It’s a life in one year.

Exchange is nothing like you expected it to be, and everything you wanted it to be.

Exchange is the best year of your life so far. Without a doupt. And it’s also the worst. Without the doupt.

Exchange is something you will never forget, something that will always be a part of you. It is something no one back at home will ever truly understand.

Exchange is growing up, realizing that everybody is the same, no matter where they are from. That they are great people and douche bags everywhere. And that it only depends on you how good or bad your day is going to be. Or the whole year.

And it’s realizing that you can be on your own, that you are an independent person. Finally. And it’s trying to explan that to your parents.

Exchange is dancing in the rain with no reason, crying without a reason, laughing at the same time. It’s a turmoil of every emotion possible.

Exchange is everything. And exchange is something that you can’t undestand unless you’ve been through it.

Noniin, ja nyt sit tääki pitää tehä tämmösesä putkessa, koska blogi sekoilee…

Eli ensimäisessä kuvassa ollaan kaupungin parhaassa pizzeriassa, Verona Pizzassa juhlimassa Nicolon (jäktä, punapaitaisen tytön (Francesca) takana) syntymäpäivää! Oli ihan super kivaa! Soitettiin koko ilta omaa musaa kovalla tuolla ja juteltiin. Mun edessä oleva aussi jätkä kakkos koulusta, lähti tossa viime lauantaina takasin ausseihin. Se anto kaikile meille pikkuset Koalat joil on aussien lippu kädes. Ihan kauheet oli sanoo heipat, outoo kuinka on tullu nii läheisiks taas nii nopeesti, ja kuinka taas on jo tässä vaiheessa, että sanotaa joillekkin heippoja, todennäköisesti ikuiseksi ajaksi… :S

Tokassa kuvassa onkaan… Mitäs muuta kuin eläviä sammakoita! OI KYLLÄ! Mutsi tuli kotiin ja pyysi mua keittiöön, ku nsinne sitten pääsin, nii se tunki noi mun naamaan, siiin me sit syötii pari kome seuraavaa päivää keitettyjä sammakoita. Mut ole ne kyl hyvii… Mut on ne kyl hemmetin ällöjä… Kuolleina tai elävinä… HYI

Kolmaskuva， no taas vain yksi piirrustus :DD

Neljäs kuva, Ostettiin Nicolo’lle pari päivää myöhässä synttäri lahjaksi yhdessä tommonen jätti nalle! 🙂 Se oli ihana! Siis toi nalle painaa varmaa 5 kg! Hahah seuraava jännitys on miten se saa sen Italiaa 😉

Viides kuva, no tää on mun ”hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!” potretti! Näin meni mun itsenäisyyspäivä… Ja puhuen suomitytöille… Niin kun sitä sanotaan, pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle! Puhuttii muiden vaihtarien kanssa, että yks juttu minkä vaihto opettaa, on todelakin rakastamaan omaa maataan vielä enemmän. Mä oon aina rakastanut Suomea, Suomi on aina ollut se ”maailman paras maa” Mutta nyt mä oon entistä ylpeämpi siitä, että oon Suomesta. Joka kerta, kun joku kysyy, että mistä oon kotoisin, nii kyl se tulee aika nopeasti ja ylpeänä, että Suomesta, ja jos joku ei tiiä mistä se on nii vaikka kääntäjällä sen selitän ja väännän. Ei ole ole turhaa, että on olemassa sanonta ”on lotto voitto syntyä Suomeen”

Kuudes kuva, HELLO TONTTUTYTTÖ! Eli käytii supermarketissa ostaa joulukoristeet, kaikki jouluvalot ja kaikki ja koristeltiin meijän vaihtariluokka. SIllä täällähän ei joulu vietetä, ei ollenkaan. Samalla ostettii kaikille tonttulakit :))

Seitsemäs kuva, sanotaanko näin, oon aika ylpeä. Minä itse, käänsin omin pikku kätösin (ja aivoin) hölmöläistarinoiden naisten uintireissun kiinaksi!!! Oijoi, enpä olisi tänne tullessani uskonut! Meillä oli siis läksynä, että kirjoittakaa oman maanne perinteinen satu, jonka ootte kuullut lapsena, niin kiinaksi, se pitää myös lukea kaikille ääneen. No ton nyt sit tein… Tiistaina nähää mitä opettaja sanoo :SS

Kahdeksas kuva, ei mentii tossa perjantaina ku meillä oli jonkun takia (ei tiedetä syytä) iltapäivä koulu peruttu, nii 松花江:lle (songhua joelle) kävelee. Siellä on nyt jo iha sika paksu jää. Mutta ulkona on vaa niin pirun kylmä!! Siis ulona on -17, joka on kuulemma tuon ihanan ystäväni, herra Siperian tuulen kanssa noin -32 astetta! Siis mä en enää koskaa valita kylmää ku tuun suomee XDD Oltii minä,Nicolo’ ja Peter tuol joella 1,5 tuntii ja must olis voinu varmaa leikkaa mistä tahansa kohtaa palan irti, ja en olis tuntenu mitää… Onneksi Nicolo’lla oli kajarit mukana, nii soitettiin sitten musiiikkia täysillä koko ajan, nii fiilis pysyy katossa :DD

Yhdeksäs kuva, eli alettiin opettelemaan kiinalasta paperin leikkuuta! No alettiin ihan alkeista, basics, eli lumihiutaleet, no kuten näkyy nää lumihiutaleet on vähä vaativampii ku ne mitä me tehää joskus pienenä (tai vähä isompanakin)… No sitten ku mä olin kauheen ylpeenä saanu nää omin pikku kätösin väkerrettyä, nii mun maikka ilmottaa, että Kiinassa tommoset 4-5 vuotiaat tekee tämmössii… KIITOS, YOU MADE MY DAY XD

Mutta joo, tämmöstä tänne, toivottavasti jaksoitte katella ja lukea, laittakaahan toiveita postauksista ja kaikki muutkin kommentit on tietenin plussaa ! 😀

Hyvää joulun odotusta, sinne missä sitä vietellään!! 😀

我爱你们，

李鑫珊

Suhteet Oma elämä Matkat Suosittelen

30.11.2013 kiakiinalainen

汉语比赛, vaihtarien kiinankielen kisailua

Moikka taas,

tällä kertaa aattelin kertoa ihan tämmöisestä yksittäisestä tapahtumasta. Eli nyt viime keskiviikkona, 27.11. meillä oli kaikille 佳木斯:n (Jiamusi) alueen vaihtareille järjestetyn kiinan kielen kilpailut. Nää oli aika leikkimieliset, mutta olipahan nyt kuitenkin.

Paikallahan meitä oli 第一中学 (mun koulu eli 6 vaihtaria), 第二中学 (loput länsimaalaiset, eli kakkoslukion vaihtarit jotka siis lähtee jouluun mennessä kaikki kotiin), 第八中学 ( kaheksas lukio, jossa on vain thaikkuja, jotka myös lähtevät jouluun mennessä kaikki kotiin) ja vielä sisäoppilaitos, tästä kapungin reunalta, jossa on thaikkuja pelkästään, jotka tuli samaan aikaan meijän kanssa. Meitä oli vaihtareina siis kaiken kaikkiaan sielä noin 80 ehkä.

Ensimmäinen sydänkohtaushan tästä tuli jo pari viikkoa sitten, kun meille tästä kisasta kerrottiin (ja sanottiin, että pitää sitten esiintyä hyvin, ollaanhan ykköskoulu) Ja samlla sitten ilmoitettiin, että meidän tulee valmistella jokin esitys tätä kisaa varten. No päätettiin kyllä ihan yhessä, että lauletaan, että me ei esimerkiksi lähetä tanssimaan sinne kaikkien eteen. Ja kaiken kukkuraksihan meille sanottiin, että harjotteluaikaa on viikko (2 oppituntia maikan kanssa), mutta onneksi kisoja siirrettiin viikolla, jolloin aikaa olikin 4 oppituntia! 🙂

Lauluhan ei sitten voinut olla mikään helppo (se oli tietenkin kiinan kielinen) ja kaikkea muuta hauskaa…. Ja kaikki totta kai vain ja ainoastaan, koska ollaan ykkös koulusta… 😀 Mä en valitettavasti voi teille sitä laulua linkata, mutta tässä hakusana: 凤凰传奇 – 最民族风

Tolla kun hakee youtubesta, niin pitäisi löytyä oikea laulu. Ja siis tosiaan, jopa kiinalaiset sanoo, että toi on vaikea laulu, koska sanoja on paljon ja ne tulee hemmetin nopeasti. Ja ainii, mitenköhä tästä tehtäis vielä astetta vaikeempa, öööö… No meijän piti laulaa ilman sanoja! Heheheh ihan kiva juttu! No itseasiassa, kukaan muuhan näitä sanoja ei sitten loppujen lopuksi osannutkaa täysin ulkoa kun minä Ja Francesca… Et ihan kiva juttu XD

Vaihtarivastaava oli ollut Pekingissä, ja toi jokaisellle erilaisen onnen amuletin kisaa varten, mä sain tämmösen, se on ihana, käsin thty ja tuoksuu suitsukkeilta 🙂

Mutta juu itse kisasta nyt sitten siis, tähän loppu pohjatiedot:

Elikäs kello 13 lähdettiin takseilla koululta vaihtarivastaava Zhaon, ja HSK Vocabulary maikan Gaon kanssa. Kisapaikkana toimi Jiamusin jonkunlainen ilmeisesti opetushallitusrakenus, tosin täst en nyt kyl oo ihan varma, koska en ymmärtänyt ihan kaikkii merkkejä. Sijaitsi kuitenkin lähellä ydinkeskustaa.

Kun päästiin paikalle, oli sielä jo kaikki muut, paitsi kakkos koulun pojat. Sielä oli isohuone jonka päädyssä oli iso tuomaripöytä. Nää tuomarit oli siis jotain meijän kaupungin opetushallituksen jäseniä yms. Et ihan kiva juttu. Ja siitä sitten lähti sivuille pitkät jonot pöytiä, joissa luki joukkueiden nimiä. Ite mut laitettiin joukkueeseen numero 6. (joukkueit oli siis kokonaisuudessaan se 6 kappaletta) ja mun kaa samaan joukkueeseen thaikkujen lisksi (joiden kanssa muuten ainut yhteinen kieli on kiina …) Laitettiin kakkos koulusta Islantilainen jätkä, josta olin ihan ilonen, koska me tullaan hyvin toimeen 🙂 Näiden pöytien jälkeen oli yleisöpenkit joissa istu meijän opettajia, osan vanhempia (oon onnelinen, et mun vanhemmat ei kerennyt paikalle), afs:n koordinaattoreita jotka seuraa meijän käytöstä ja kielen kehitystä (jeejee) ja vielä lisää näitä opetushallituuksen väkee.

Noh, koko kisahan alko sillä, että meijän vaihtarivastaava tuli repii meijät ylös ja sanoo, et meijän esitys on ekana… No, mikäs siinä, heti ekaks siitä sitten ittensä nolaamaan, täs koko äsken mainitun porukan eteen, no vaihtarina on onneksi tottunut nolaamaan ittensä, mutta silti meinas mennä pokka (ja menikin vähän muutamaan kertaan) Eli sinne mentiin sitten kaikkien eteen laulamaan. Mulle ja Francescalle tungettiin vielä oikein mikit käteen niin, että varmaan jokainen kuuli… Ja tottahan toki ihanat kakkos koulun vaihtarit nauro meille ihan täysil. Ja todettii kyl esityksen jälkee et ei kiitos enää XD

Pöytään ku pääsin, nii Sindry (tää islantilaisjätkä) oli sitten ilmeisesti ottanu tän kaiken videolle sen Ipadille, ja sitten halus ehottomasti vetää high fivet, koska sano, ettei olis ikinä tohon ite suostunut.

Meijän esityksen jälkeen tuli kaikkien muiden esitykset, jotka oli kaikki lauluesityksiä myös. Mutta huomattavasti helpompia lauluja, olis kelvannu hei! En olis laittanu pahitteeks, koska sit ei olis tarvinnu ottaa paineit sanojen opettelusta, onneks saa kiittää kuorotaustaa nii ne sanat jäi päähän!

Tän jälkeen tuli sitten ensimmäinen ”laji” eli semmonen kuva, missä oli erilaisia sanoja, jotka piti mahollisimman nopeasti lausua oikein oikeilla tooneilla oikein. Siis mä vaan rukoilin siinä kohtaa, että mä en oo se, joka meijän joukkueesta joutuu sen tehtävän tekemään (jokasessa joukkueessa oli 6 jäsentä, ja jokselle yksi laji) no, totta kai mulle osu tää laji, ja jouduin kaikkien eteen mikkiin nää luettelee. Ja mä oon oikein tunnettu siitä, että en osaa aina oikein lausuu kaikkee oikei…. Mutta onneks mun maikka sano, että tällä kertaa se oli menny ihan semi hyvin. Mutta tulipahan semi pahasti nolattu olo kaks kertaa putkeen XD

Ja siis muina lajeina oli esimerkiksi kielisolmujen lukemista mikkiin mahdollisimman nopeasti, kuvista selittämistä, tarinan kertomista kuvista, sitten semmonen mitä me tehtii aluks tunnilla, eli opettaja huutaa hedelmän ja kaikki juoksee ettii sen hedelmän lapun (kirjotttu merkeillä) ja sitten toisella pöydällä on lapuilla merkeillä kirjotettuja värejä, ja pitää valita minkä värinen se hedelmä on, ja voittaja on se joka saa oikean hedelmän ja/tai värin.

No me alettiin (länsimaalaiset) olla lopullisen kyllästyneet tähän kisaliluun kun oli mennyt kaks ja puol tuntii…. Meille oli nimittäin sanottu, että koko juttu kestäisi semmosen kaks tuntia maksimissaan ehkä. No ei mitään venyy venyy.

Onneks sitten alko rennompi osuus. Ekaks oli tuolileikki. Meiltä meni sinne Riri, Justin, Nicolo’, Eli, Peter ja yks thaimaalainen jätkä. No ekakski ihanasti taustamusna soi joku random remix musaversio tosta meijän just laulamasta biisistä, et tosi kiva XD mut sitten ekaks tippu tää thaimaalainen jätkä, jonka jälkeen tietty tuli tää, et kumpi voittaa, meijän koulu vai kakkonen, meil on aina kauhee kisa! XD Se menikin sitten lopuks siihen, että ku vikoina oli Riri (Uusi-Seelantilainen tyttö) ja Eli (meiijän Jenkki jätkä) nii ku Eli oli just istumas penkille, nosti Riri penkin ilmaan. Eli kuitenkin katsottiin voittajaksi. Lopuksi kun kaikki oli lähdössä keskeltä, päätti Nicolo’ vielä juosta siiihen penkille, kruunaaman itsensä voittajaksi XD

Anteeksi tärähtäneet kuvat, mutta meno oli niin kovaa, että ei siitä puhelimella saanu kun heilahtaneita 🙂

Vikana tuli vielä semmonen, että me kaikki puhalleltiin ilmapalloja, jotka sitten sidottiin yhteen. Nää yhteen sidotut ilmapallot sidottiin ihmisten kenkiin kiinni (vain halukkaat) Pelin ideana oli se, että sun pitää suojella sun omia ilmapalloja, mutta poksauttaa kaikkien muiden.

Tällä kertaa thaikut sai ihan ittensä hoideltuu pois pelistä, ja taas oli taisto ykkös koulu vastaan kakkos koulu, tällä kertaa kakkos koulu vei. :< AINA EI VOI VOITTAA!

Nicolo’ ja Francesca näytti niin hyvilt ku ne oli valmiina kisaan XD

Vielä ihan vikaksi oli vuorossa tästä kisasta diplomien jako… Suomessahan koko tämmösestä jutustahan ei olis saanu varmaa mitää (ei tarviikkaa) mut Kiinassa saa tommosen punakantisen vihon mis on kaikki koko nimel varustetun paperit yms.Ja sit olikin isot valokuvaus sessiot. 😀

Tän jälkee lähettiin vaihtarien kanssa kävelee yhelle hamppari mestalle. Matkal olikin aika hauskaa, kun siel oli tosi paljon työmatkalaisii, ja niiden pikkulapsii sitten myös, jotka aina osottelee meitä ja sanoo 外国人 (ulkomaalainen), joten kehiteltii oma laulu, Keshan jo valmiiseen lauluun, jota minä ja Aussi Justin vedeltii siel sitten koko matka. Lauluhan menee näin ” We are, we are, we are, we are, we are, we are the wai guo rens!”

Kotiin tulinkin sitten yhteistaksilla, koska takseja on törkeen vaikee saada talviaikaan täällä. Otin sen Aussi tytön, Alisen ja Peterin kanssa. Ku peter häippäs puoles välissä matkaa, niin Alise alko sitten sanoo, että sen mielest mun pitäis tulla Ausseihin kattoo sitä. Se tietää, että halusin aluks Ausseihin. Se oli heti vaa, et jos mul on koskaa vaa mahollisuus, nii tuu kattoo mua ja Justinii, (tätä toista vaihtarii) Ausseihin, ne molemmat asuu Melbournessa, eli hei, ei yhtää paha sijainti! Ja siiis täytyy sanoo, et tykkään heistä molemmista kovasti ja jos koskaan saan mahdollisuuden, niin meen kyllä heitä tapaamaan. Ja varsinkin äitihän tietää, että jokasen maailmankolkkaanhan mä haluun ;P

Mutta juu, tämmöinen päivä tällä kertaa!

Toivottavasti jaksoitte lukea, kerranki oli aikaa kirjoittaa kun oon ollu vähän kipeenä, mukavaa ensimmäistä adventtia Suomeen! 😀

我爱你们，

李鑫珊

Suhteet Oma elämä Suosittelen Opiskelu