寒假开始了!!
Moikka taas!
Elikäs kuten otsikostakin voi päätellä (tai sitten ei…) niin mulla alkoi VIHDOIN talviloma! Siis voi sitä onnen määrää!! En oo oikeesti varmaan koskaan ollut näin näin ilonen kun nytten… Seuraavan kerran koulun penkeille istutaan sitten 3.3. Eli mulla on kiva reilun seitsemän viikon loma! Ihan kiva, tää on siis paikallisten koululaisten vuoden pisin loma, koska on kiinalainen uusi vuosi. Kinukeilla tää loma alkaa kuitenkin viikkoa myöhemmin kun heillä, koska meillä on tässä vielä isoja kokeita yms, joten me vaihtarit saatiin viikko extraa, en valita! 😀
Tänä vuonna kiinalaista uutta vuotta, spring festivaalia eli 春节:tä juhlitaan 31.1.-6.2. Ja kyllä, tää on siis aina viikon kestävä juhla. Kiinalainen uusi vuosi on tunnettu maailmalla varmasti jokapaikassa semmosena juhlana, että ilotulitteita ammutaan JA PALJON! Näin mullekkin on täällä edelleen kerrottu, on uhkailtu, että niitä ammutaan se koko viikko putkeen ilmaan minkäänlaista taukoa… No sitä odotellessa…
Tämmönen aika perinteinen kiinalainen uuden vuoden kuva, ensi vuosi on hevosen vuosi kiinalaisissa horoskoopeissa.
Tässä lomalla mulla on kuitenkin aika kivoja plaaneja, aina tän uuden vuoden aikana koko Kiina kirjaimellisesti liikkuu, niin aina sanotaan, kaikki lentokoneet, junat ja bussit sekä risteilyt (joita on Kiinassa vähän) on aivan täynnä. Mutta mulla on matkustelua tiedossa ihan kivasti. Eka starttaa nyt perjantaina. Eli 17.1.-24.1. Mä lähen vaihtarien kesken pitämään hauskaa meijän provinssin pääkaupunkiin Harbiniin!! 🙂 Siel näkee taas sen mun parhaan kaverin Phunginkin, jeee en malta odottaa!! Mutta melkein enemmän kuin Phungin näkemistä, mä odotan jonkun toisen näkemistä…. Nimittäin me saatiin järjestettyä niin, että meijän suomivaihtari Jutta ja pari muuta niiden kaupungin vaihtaria tulee tonne Harbiniin mun kanssa. Siis ihan uskomatonta!! Meille molemmille ekat suomalaiset melkein 5 kuukauteen, aika tarkalleen itseasiassa 5 kuukauteen…. Se tieto, että ihan kohta sä pääset ihmisen luokse jonka kanssa sä voit puhua suomea, sä näet sen elävänä edessäs, et pieneltä ruudulta ja kuule mikrofonin kautta ääntä, se tuntuu niin epätodelliselta…. Pääsee heittää suomalaista läppää, sarkasmia ja elekieltä ilman, että tarvii pelätä, että joku ei ymmärtäis sitä ja loukkaantuisi…. Tästä voi ehkä huomaa, että kieltämättä odotukset on aika korkeella!! Varsinkin kun tän järjestelyissä tuli miljoona estettä jonka selvittelyssä meni päivät ja yöt ja mielenterveys ihan kyl kirjaimellisesti….
No kun sieltä Harbinistä toivotttavasti sitten sillon 24. päivä illalla myöhään kotiudutaan kutakuinkin hengissä, niin 28. päivä (tietääkseni, ota nyt sitten kinukeistä selvää!) niin minä ja mun setä lennetään kahdestaan minnekkäs muuallekkaan kuin Kiinan omalle Hawaille, eli Hainanille!! Siellä on jo mun sisko, täti ja serkku ja jotain muuta sukua. Hainan on siis se Kiinalle kuuluva paratiisi saari sielä ihan etelässä…. Unelmoin sinne pääsystä alusta asti, mutta kun mulle kerrottiin mun sijotukseksi tämä kaupunki, niiin totesin, etten sinne tule koskaan pääsemään, koska se on niin kaukana, mutta sit sainkin maailman mahtavimman perheen! Se on ihan uskomatonta miten jokainen mun toive on oikeestaan käyny toiteen… Mä en voisi pyytää yhtään enempää….
Sitten tuola unelmien paratiisi saarella mun pitäisi näillä näkymin lomailla 8.2. asti, jolloin ottaisin yksin lennon Pekingiin. Pekingissä olisin 8.-14.2. Maijan ja Jutan (suomi vaihtareita) kanssa kattomassa nähtävyyksiä, shoppailemassa, pitämässä hauskaa… Ottamassa taukoa KAIKESTA…. Mä odotan tota reissua tosi paljon, Peking ja suomalaisia!….
Niin paljon kun mä tätä kaikkea rakastankin, niin tää viimeisin viikko on ollut suoraan sanoen ihan hullu… Asioita tapahtu ihan liian nopealla syötöllä, ekaks kaikki oli hyvin, sit kaikki romahti, sit alettii korjaa asioita yksitellen, ja aina kun kaikki näyttä vähä valosemmalta, joka romahti taas… Sen lisäksi keskiviikkona mulle iski ihan hirvee flunssa… Illalla kun tulin kotiin oli kurkku kipeä, ja 38.8 kuumetta ja armoton migreeni…. Ei siinä sit auta ku vetää kiinalaisia pillereitä, semmost sinistä nieltävää lääkettä ja juoda kuumaa vettä (se auttaa kinukkien mielestä kaikkeen….)… Mutta kyllä mä kouluun jouduin vaa raahautuu erinäisistä syistä koko loppu viikon. Sanotaanko näin, et ulkon ei ole kauheen herkkuu olla kurkku kivulla, kun ulkona on -40 (oi kyllä, meillä on yli -34 mitarissa ja siihen tuuli nii se on sielä neljässä kymmessä) ja sitten ilmansaasteet päälle… Joka ilta tulin vaan kotiin makaamaan sänkyyn ja hoitamaan skypen kautta kaikki kriisipuhelut, sekä chattamaan ja tekstaamaan nää kaikki päälle kaatuvat kriisit….
Perjantaina 11.35 koitti vapaus, me päästiin kotiin jo tuolloin, koska kinukeilla oli koko viikonloppu isoja kokeita, joten ne sai luksus lukulomaa! Eli meillä alko loma, mä olin kuitenkin edelleen kipee, joten koti kutsui…. Nyt viikonloppuna en muista milloin olisin ollut a) yhtä aikaansaamaton b) yhtä turhaantunut c) yhtä rentoutunut…. Kaikki nää samaan aikaan…. Lauantaina totesin, etten enää jaksa vain tuijottaa konetta, ja päätin vihdoin aukasta toisen mun tädiltä joululahjaksi Suomesta saamiksi kirjoista. Kirjan nimi on Sysipimeä. Voin suositella, ite pidin ihan valtavasti, meitsi luki sen tolleen reilussa parissa päivässä kokonaan… En oo oikeestaan mitään muuta tehnytkään koko viikonloppuna kuin makaillut sängyllä ja lukenut, kuunnellut musiikkia ja miettinyt asioita… Välillä ollut hetken koneella ja saattanut ihan hetken puhua jonkun kanssa… Ja tuli tossa sunnuntai iltana käytyä äidin äidilläkin nopeasti, mutta ei mitään muuta. Oon miettinyt, että se on aika siistii, että voin vaan olla, eikä mulle tuu enää ees semmonen olo, että haluisin nähä vaikka jonkun kaverin Suomesta. Tai no ei mulla oo koskaan ollu varsinaisesti näin, paitsi jollain heikolla hetkellä, mutta oli aika, jolloin pidin itteni kiireisenä, koska pelkäsin, että jos hidastan niin romahdan. Nyt huomaan, et ei mun tarvii, siinä mä makailin ja pyörin sängyllä kolme neljä päivää tuijotellen ikkunaa tunti kausia ja kuunnellen musiikkia, ja ainut mitä mä mietin oli, että miten mä voin olla näin onnellinen täällä, ilman kaikkia niitä asioita, joita mulla on Suomessa. Tää viikonloppu on tuonu taas tosi paljon lisää energiaa, ja huomaan taas sen, että oikeesti, vaikka mul ei esimerkiksi täs kaupungissa oo niin kauheen läheisiä kavereita, vaan se mun paras rakas kaveri Phung onkin sielä kaukana Harbinissa, niin mä selviin ihan hyvin yksinkin…
Tän vuoden aikana oon jo nyt oppinut ihan hirveesti asioita itestäni, oon oppinut luottaa itteeni ihan hirveesti enemmän, Suomessa kun ei oo luottoo itteensä voi luottaa siihen, että paras kaveri tai vanhemmat tulee sanoo, että sä pystyt siihen, että sä pystyt siihen. Täällä välttämättä kukaan ei ees huomaa, että sä oot epävarma itestäs, tai jos huomaa, niitä ei välttämättä kiinnosta, tai niillä on itellään sillä hetkellä vaikeeta ja niillä ei riitä just sillon voimat toisen tukemiseen. Sen lisäks mä oon oppinut rauhottumaan, äiti varsinkin tietää, että mä oon oikeen mestari vetää itteni kunnon paniikki stressiin kun asioita tulee liikaa. Täällä kukaan ei osaa rauhottaa mua siitä tilasta, joten oon joutu opettelemaan ite miten siitä pääsee yli. Hokemaan itelleni, hengitä, kaikki järjestyy, kirjota kaikki ylös ja alota järjestyksessä. Kyllä tää tästä. Lisäksi oon oppinut sen kuinka vahvaan henkisesti, aina jälki käteen kun on ollu just näitä ”seinät kaatuu päälle” tilanteita niin huomaa, että kaikesta siitä on päästy yli ja vielä hengissä, entistä viisaampina, entistä vahvempina. Ihminen on ihan mieletön kone, joka ei koskaan lopeta oppimista, ja se kestää paljon enemmän kuin mihin se ite koskaan uskoisi. Sen mä oon täällä saanut huomata moneen kertaan.
Tämän kaiken ylä mainitun lisäksi oon oppinut aivan mielettömän liudan kaikkia taitoja, toiset erittäin hyödyllisiä, toisen niin turhia, että voi vaan miettiä, että miksi ikinä mä niitä osaan… Näistä voisi nyt vaikka sanoa, että oon oppinut alkeita italiasta (kiitos kaupunkimme italialaiset ja Phung jonka varsinkin kirjoitettu englanti on mitä on, niin välillä oon sitten google translaterilla sen kaa vääntäny yksittäisii sanoja italiaa XD), osaan nyt varata hotellin itse netistä (WOOP WOOP!!), käyttää luottokorttia netissä (iskä mä en tiiä pitäiskö sun olla iloinen vai huolissasi) ja monia muita hienoja taitoja… Ja mitä niihin turhiin tulee, no niitähän on vaikka kuinka, ihan vain mainintana vaikka useita uusia korttipelejä kuten asshole, osaan syödä 4 minuutin keitetyn kananmunan puikoilla sekä kuoria kokonaisen ravun… Sekä paljon muuta joista kaikkea ei edes tuu tällä hetkellä mieleen!
Tässä nyt tämmönen vähän sekalaisempi postaus tällä kertaa, oikeen mukavaa työn ja koulun intoa sinne!
我爱你们,
李鑫珊
P.S. Kuvat järjestyksessä kiina kielisestä binistä hakusanoilla 1. 春节2014 , 2. Believe in yourselfe, 3. Never stop learning