Vuoden resepti: Ruokaboksin reseptit.

Vuoden ravintolakokemus: Gallo Neron pastat Roomassa. Pelmenit maustekastikkeilla Tallinnassa.

Vuoden leffa: Myrskyluodon Maija (2024), Ohjus (2024), Barbie (2023).

Vuoden sarja: -. Puoli yhdeksän uutiset.

Vuoden kirja: Valeria Luisellin Kadonneiden lasten arkisto, Paul Austerin New York -trilogia, Donna Tarttin Tikli ja Jumalat juhlivat öisin, Nathan Hillin Wellness, Leo Tolstoin Sota ja rauha, Thomas Pikettyn Pääoma ja ideologia, Gabrielle Zevinin Huomenna, huomenna ja huomenna, Colson Whiteheadin Nickelin pojat, Yuval Noah Hararin Nexus, Jon Fossen Aamu ja ilta, Rachel Kushnerin Luomisen järvi, Samuel Salovuoren Minä vai me?, Mika Hannulan Leikin filosofia, Olga Ravnin Minun työni, Platonin Valtio, Nadja Tolokonnikovan Pussy Riotin opas aktivismiin, Claire Keeganit, Elizabeth Stroutit, Sally Rooneyt jne.

Vuoden musiikkikappale: Been Viimeisiä sanoja.

Vuoden isoin oppi: Rentoudu.

Vuoden pelottavin kokemus: ?

Vuoden vaatekappale: Vaaleat, leveät farkut. Kesämekot. Valkoiset kengät.

Vuoden liikunnallinen saavutus: Kuukausia jatkuneet omat lihaskuntotreenit. Surffitunti Teneriffalla vuosien tauon jälkeen biitsillä nimeltä Playa del Socorro.

Vuoden paras hetki: Maailman ihanin ja toimeliain kesäloma pojan ja miehen kanssa: oltiin melkein koko ajan menossa! Kymmenet mahtavat ja erilaiset työjutut, joita sain toteuttaa paikallispolitiikan uutisoinnista erilaisiin ilmiöjuttuihin, tutkivampiin tarinoihin ja kiinnostaviin henkilökuviin. Vaikuttavan journalismin tekeminen. Kavereiden ja läheisten tapaamiset.

Vuoden uusi kokemus: Niin monia ihan arjessa ja töissäkin, mutta vapaan puolelta Rooma miehen kanssa, piirtely Vatikaanissa Pyhän Pietarin kirkon aukiolla, Tallinna ja risteily sekä Pyhän Olavin kirkon portaat ja kattotasanne pojan ja miehen seurassa, Teneriffa pojan ja isovanhempien kanssa ja muun muassa Teiden kansallispuistossa käyminen kaksin oman jälkikasvun kera, Turun linna pojan ja ystävän perheen kera, Aboa Vetus & Ars Nova yksin, Torni-hotelli, Särkänniemi ja Näsinneula Tampereella pojan ja miehen kanssa, pojan eka kylpyläreissu, pojan eka karting-ajelu ja pasiajelu sekä hävittäjäsimulaattorin ohjaaminen Hamina Tattoossa, pojan ekat taidenäyttelyt Fiskarissa, Tammisaaressa ja Tampereella, pojan ekat ratikka- ja metromatkat Helsingissä, Langinkosken keisarillinen kalastusmaja, Palotorninmäki ja Haukkavuoren näkötorni Kotkassa pojan kanssa jne.

Vuoden moka: ?

Vuoden huono tapa: ?

Tulevan lupaus: Katsoa taakse ja eteenpäin ja hymyillä.

Tämä on varmasti järkyttävän tylsä postaus, jossa vain totean jatkaneeni uraani toimittajana. Asun yhä perheineni Lohjalla eikä monikaan asia käytännössä ole pariin vuoteen muuttunut. Poika on tietysti kasvanut ja saanut muun muassa ekoja harrastuksiaan.

Vuosien kirjaprojekti on edennyt niin, että olen tänä keväänä saanut korjausehdotuksia romaanini käsikirjoitukseen eräältä kustantamolta. Katsotaan, missä kohdassa löydän taas aikaa ja energiaa muutosten tekoon. Ehkä on hyvä myös hetki lepuuttaa tekstiä omien silmien ulottumattomissa. En sitten tiedä, kuka kirjan lopulta aikoo julkaista, mutta tärkeintä on viimeistellä työ ja kehittyä. Eiköhän oikea osoite löydy.

Kesällä luvassa on paljon odotettu kitch-romanttinen pariskuntareissu Roomaan. En kai ole koskaan ollut oikein perinteinen romantikko, joten nyt voisi olla hyvä hetki kokeilla. Jotain erilaista. Nähdä maailma ja oma itse toisin.

Toinen suuri haaveeni on viettää perheen tai pojan kanssa aikaa synnyinkaupungissani Kotkassa. Mitä merikaupungin tytön lapsesta tulee, jos hän ei opi rakastamaan merta? Aloin juuri lukea Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa ja ensimmäistä kertaa samaistuin kirjan miljööseen sydämelläni. Tiedän, miltä tuntuu kävellä Kotkan kirkolle juna-aseman suunnalta, vaikkakaan en 1900-luvun alussa.

Loppusyksyn suunnitelmat ovat arvoitus. En pistäisi pahakseni mahdollista viikkoa tai paria toisissa entisissä kotimaisemissani Kanarialla. Luin lyhytromaanin Teneriffaltakin. Se ei kertonut minusta, enhän toki ole Teiden rinteillä koskaan asunutkaan.

Yksi haaveeni loppuvuonna on piirtää. Osallistuin Lohjalla erääseen tapahtumaan, jossa piirrettiin nopeita luonnoksia elävistä malleista ja se sujui monien vuosien piirustustauon jälkeen yllättävän lennokkaasti. Haluaisin piirtää itselleni rakkaita maisemia ja yrittää kerätä aina piirustuskavereiksi porukan täysin ventovieraista ihmisistä. Mahdollisuuksien ja jaksamisen mukaan. Haluan vain tehdä jotain, mikä tuntuu hyvältä ilman liikaa suunnitelmia. Ihan vain siksi, että se on mukavaa ja rentoa, hyväntahtoista ja sydämellistä, mitä vain. Miltä vain sattuu tuntumaan.