Vuosi 2022
Vuoden resepti: Edelleen kreikkalainen kasvispastitsio, itämainen kanatagine, The Stew, kanamakaroonilaatikko, currywurst, nakkistroganoff, borssikeitto ja muita hyväksi havaittuja reseptejä.
Vuoden ravintolakokemus: Ehkä Toastin vegetaristiset lounaat. Hotelli Marskin aamiainen. Ja on niitä muitakin hyviä ollut.
Vuoden leffa: -.
Vuoden sarja: -.
Vuoden kirja: Kaikki Kazuo Ishiguron teokset. Ehkä Pitkän päivän ilta, Ole luonani aina ja Surullinen pianisti. Mbougar Sarrin Miesten syvimmät salaisuudet.
Vuoden musiikkikappale: Kaikki, mitä voi laulaa autossa. It’s My Life.
Vuoden isoin oppi: Uskaltaa pitää kiinni unelmistaan ja kaivaa ne esille.
Vuoden pelottavin kokemus: Ukrainan sota.
Vuoden vaatekappale: Lämpimät neuleet.
Vuoden liikunnallinen saavutus: Satunnaiset joogatunnit, El Caminito del Rey.
Vuoden paras hetki: Kovat uutiset, jatkojuttujen tekeminen, omien ideoiden ja juttujen etsinnän kautta syntyneet syvemmät jutut. Se kun oppii tavoille. Espanjan puhuminen ja Espanjassa käyminen pitkästä aikaa. Takapihalle katsominen koska vain. Hyvät hetket perheen kanssa. Romaanin muokkaustyö. Liikunnan ja seikkailun riemu. Taidenautinnot. Ystävien ja läheisten tapaaminen.
Vuoden uusi kokemus: Omaan kotiin muutto, ”puutarhatyöt”omassa pihassa, pojan eka ulkomaanmatka Espanjaan.
Vuoden moka: Eiköhän sellaisiakin löydy. Niin töistä kuin perhe-elämästä. Niistä pyritään oppimaan.
Vuoden huono tapa: Murehtiminen.
Uuden vuoden lupaus: Edelliset lupaukset osin täyttyivät ja osin kuljin sinnikkäästi oikeaan suuntaan. Lupaan edelleen, että saatan romaanini valmiiksi, toivottavasti ensi vuonna. Muutoksia on tänäkin syksynä tullut tehtyä kässäriin roppakaupalla ja se on nyt parempi. Jatkan hyvien juttujen tekemistä ja haen omaa suuntaani yhä selkeämmin. En hylkää espanjaa. Enkä liikuntaakaan kokonaan, vaikka pöpöhaasteita on taas ollut. Ja olen tietysti parempi äiti, vaimo, tytär, ystävä, ihminen.