Toistaiseksi hengissä!
Kasarmi kutsuu taas lomiltapalaajia ja ahtaatkin tilanteet voi käyttää luovasti hyödykseen…
”Rankkaa on…
riisua parikymmenkiloinen taisteluvarustus ja hiestä märkä vaatetus helpottuneena leirin jälkeen vain todetakseen, että se on oltava jälleen täydellisenä niskassa vartin kuluttua.
pidätellä tarpeilla käyntiä jopa vuorokauden verran, kun on koko ajan kiire eikä aina tiedä, koska täytyy seuraavaksi olla valmiina toimintaan.
huomata, ettei osaa kaikkea automaattisesti ensimmäisellä kerralla. Kaikki on osattava, kun on kerran opetettu.
marssia tahdissa juosten kumisaappaissa, joihin on lennähtänyt sisälle terävä pikkukivi.”
Palvelus rankistuu leirien ja taisteluharjoitusten sekä varusteiden kantamisen myötä. Myös upseerikokelaat tuovat lisäkuria harmaaseen (tai vihreään) arkeen!
Kulunut viikko on ollut menneen ensimmäisen inttikuukauden ehdottomasti rankin. Minä ja palvelustoverini tiedämme nyt, miltä tuntuu marssia muutama kilometri 15-20 kilon taakka niskassa ja juosta ja touhuta ympäri maastoa samainen sotisopa yllä.
Olemme oppineet paljon muutakin uutta ensiavun antamisesta erilaisten aseiden käyttöön ja kokeneet jännittäviä ja pohjimmiltaan totisia tilanteita, joita ei monessa muussa paikassa koe.
Odotan yhä hetkeä, jolloin olen itkemispisteessä. Tähän mennessä elämässäni ainut hetki, jolloin olen ollut sekä henkisesti että fyysisesti kyynelten partaalla, oli Kilimanjaron huipulla. Ajattelin tuolloin ehkä liioitellusti, että seuraava uupumuksen aste on hengenlähtö. Siltä se kuitenkin tuntui, kreikkalaissotilas Feidippidesin kuolettavalta runsaan 42 kilometrin juoksulta Marathonin kylästä Ateenaan, jonka päätteeksi tuo lopen uupunut viestinviejä heitti henkensä.
Auringonnousu Afrikan huipulla korvasi kuljettujen kymmenien kilometrien kärsimykset ja kivut, valvotut yöt ja hupenevan hapen.
Vastaava kokemus on intissä vielä ollut kaukana, mutta pidemmillä leireillä ehkä odotettavissa. Seuraavat kolme viikkoa tulevat ohjelmansa puolesta olemaan kova pala, mutta ainakaan kunto ja henkinen kestokyky eivät niiden aikana voi olla kasvamatta.
Olen vielä ehjänä, samoin muut yksikköni naiset.
Tukka pois?
Hiuksista luopuminen on naisena vapauttava ja voimaannuttava kokemus.
Pohdin hiusten poisajamista. Eihän ulkonäkö ihmisen perusolemusta muuta, mutta ulkoinen vaikutelma muodostaa silti ison osan siitä, miten muut henkilöön suhtautuvat. Muiden suhtautuminen tai kuviteltu suhtautuminen itseen taas vaikuttaa henkilön suhtautumiseen itseensä.
Hiukset aiheuttavat lisäksi osalle naisista jopa terveydellisiä ongelmia, sillä niiden jatkuva tiukalle nutturalle sitominen saattaa aiheuttaa inhottavia iho-ongelmia niskaan.
Toisaalta vapaa-ajalla on mukavaa muuntautua taas naisellisemmaksi versioksi itsestään. Siinä vapaana hulmuavat kutrit auttavat merkittävästi. Myös monet miehet suhtautuvat siviilissä tukalliseen naiseen eri tavalla kuin tukattomaan. En halua erityisesti miellyttää miehiä ulkonäölläni, mutta tahtoisin välittää oikeaa signaalia.
Katsotaan, kuinka toimin ja miten äijäksi vielä muutun!
”Mahtavaa on…
huomata ja kuulla lomalla hartia- ja hauislihastensa paisuneen. Takapuoli, jalat ja vatsa ovat myös kiinteytyneet. Samantyylisistä kokemuksista ovat raportoineet muutkin naisalokkaat.
toimia osana muuten pelkistä miehistä koostuvaa ryhmää.
saada vastuuta esimerkiksi ryhmän vanhimpana joitakin tehtäviä suoritettaessa. Asettauduin myös ehdolle varusmiestoimikunnan jäseneksi, mutta en tullut äänestetyksi tehtävään.
omaksua toisissa tilanteissa uusi tehtävä ripeästi ja ongelmitta. Opetuksen onnistumiseen vaikuttaa tietysti oman vastaanottokyvyn lisäksi väsymyksen aste ja kouluttavan henkilön taidot opettajana.
yrittää uudelleen ja onnistua paremmin. Huomata esimerkiksi, mikä omassa ampuma-asennossa kiikastaa ja päästä sitä kautta parempiin tuloksiin.
syödä. Ruokahalu on kasvanut huimasti.
nukahtaa joka ilta sujuvasti painettuaan pään tyynyyn.”
http://www.youtube.com/embed/BDCN9mAQwoU