Emännyys löytyy suklaataikinasta?
Mietin, millä keinoilla voin todistaa naiseuteni ja olevani edelleen erinomainen emäntä? Päätin tuttavan vinkistä vääntää tuorejuustobrownien.
Se oli prosessina erittäin palkitseva, reseptin etsinnästä kauppareissuun ja siitä yhä taikinanmaisteluun. Harkitsin alun perin tiramisua (sitä varten olisi saanut ostaa sherryakin), mutta kyseinen jälkiruoka vanhentuu niin kovin nopeasti. Mokkapaloja ja korvapuusteja himoitsin myös, mutta alla näkyvää herkkua en ollut koskaan ennen tehnyt, joten päädyin siihen. Se oli myös helppo ja vaivaton valmistaa.
Taikina oli järjettömän hyvää (kuten taikinat usein ovat), ja lopputulos on melko onnistunut. Seuraavaksi jätän leivoksen vähän raaemmaksi, jotta brownie ei olisi turhan kuivaa, ja noudatan ohjetta folion käytön osalta. Täyttävä ja makeannälän vievä, anyway.
Naiseus pelastettu! Parasta olisi tietysti vielä, jos olisin saanut tällä kertaa leipoa muille, sillä itselle ei ole niin kiva laittaa purtavaa.
Kaikkeen pystytään!
On ihmetelty sitä, miten olen sinkku. Olen ehkä hiukan valikoiva… Miten kuvailisin unelmieni miestä? Lueskelin henkilökuvaa Nokian uudesta toimitusjohtajasta, ja siinä persoonassa on ainakin toimittajan vinkkelistä kirjoitettuna elementtejä, joita arvostan miehessä. Sydämensä tekemisiinsä pistävä nöyrä jätkä, jolta irtoaa vielä vatsalihasliikkeitä. Aito ukko ylimääräisellä draivilla.
Entä sitten hyvät treffit? Eräät suosikkitreffeistäni olen sopinut jyrkälle, pari kilometriä korkealle vuorelle, jonka tuulisella huipulla sain likomärkänä ja puolikuolleena palkinnoksi halauksen, ja ilmoitin ennen viimeistä etappia vihaavani treffiseuralaistani (hän nauroi eikä uskonut)…
Eräät deitit taas sovin tultuani juuri alas yhdeltä toiselta huipulta, ja ne veivät minut seuraavana päivänä ex-tempore upealle saarelle, jolla en ollut koskaan ennen käynyt, ja jonne oli vielä vaikea löytää lauttayhteyttä (se edellytti minulta ensin kulkuinformaation hankkimista ja seuraavana aamuna aikaista herätystä ja lippujen jonotusta päivän ainoalle lauttavuorolle). Mies ehti vain lyhyessä ajassa tekemään lähtemättömän vaikutuksen, olimme kuin identtiset kaksoset!
Jos mies on joskus käynyt Uudessa-Seelannissa, match-prosenttimme on yleensä aika korkea. Kaikki viime vuosien kiinnostavat treffikumppanini ovat itse asiassa käyneet Uudessa-Seelannissa, tai olemme tavanneet siellä. Niin kauas matkustaminen unelman perässä kertoo oikeasti jotain ihmisestä. Ei ole hirveän helppoa suunnitella ja toteuttaa reissua maahan, joka sijaitsee yli vuorokauden lentojen päässä kotoa. Siinä täytyy olla jo suunnitelmallisuutta, rohkeutta ja päämäärätietoisuutta sekä jonkinlaista yleissivistystä, jotta unelma toteutuu.
Kiivit ovat myös kokemukseni mukaan kilttejä, tasa-arvoisia ja avoimia ihmisiä. Australia ei ole sama asia; se on vähän jupimpi ja isompi maa, jonne matkustavan ei tarvitse välttämättä erityisesti tietää, mitä haluaa (kunhan tykkää auringosta, biitseistä, isoista kaupungeista ja aboriginaali-eksotiikasta). Uuteen-Seelantiin täytyy haluta matkustaa, koska se on pikkuruinen valtio ison naapurin vieressä, kaukana kaikesta.
Kaikkein parhaimmat tärskyt ovat kuitenkin olleet ruokadeitit, joilla mies kutsui minut syömään laittamaansa safkaa ja juomaan tarkkaan valittua viiniä. Kaiken kruunasi hyvin valikoitu taustamusiikki. Olin otettu vaivannäöstä.
Vaikka myös ravintolatapaaminen voi olla aikamoista aistien hemmottelua… Tässä minun lautasella muun muassa ylikypsää possua, linssejä, valkosipulia, ruusukaalia ja rapsakkaa etanaa sekä palan painikkeeksi maistuvaa, bulgarialaista punaviiniä…
Lajitelma sushia ja päälle sakea, ja mukana yksi kotimaisesta kalastakin kietaistu makupala talvisessa Helsingissä…
Aitoa, italialaista pizza margheritaa ja kavaljeerilla mereneläväpastaa… Päivä Alppi-teillä kruisaillen ja Gran Paradisolla patikoiden ja sitten apetta!
Seurana tällä erää huikaisevan kaunis ystävänainen, ja lautasella bbq-karitsaa australialaisittain, kastikkeessa muun muassa raparperia…
Ja tässä noiden tyyppien deitti sinkkuna Tampereen yläpuolella.
Melkein nälkä tuli kuvamuistellessa… Mutta kyllä itse tehty on aina itse tehty, sanokaa mitä sanotte.