Mistä minut on tehty

Aamuinen graduntekijä valmistautuu uusiin haasteisiin.

Nykyisessä vaikeassa yhteiskunnallisessa tilanteessa on pidettävä omaa positiivisuutta yllä muistuttamalla, millaisia tavoitteita on jo saavuttanut täysi-ikäisenä…

-Ylioppilaslakki

-Lähes kaikki toivotut ja haetut opiskelupaikat journalistiikan perusteiden lukemisesta Jyväskylässä medianomiopintoihin Turkuun ja sieltä myöhemmin Tampereen yliopistolle 

Opin, että ilman pohjaa ei voi kiivetä seuraavalle portaalle. Eka opiskelulinja journalistiikan parissa oli oikeastaan vähän sattumavalinta, kun lukion jälkeen piti jonnekin hakea. Sitouduin kuitenkin valintaani täysillä. Pidin alkujaan ujouttani ongelmana, mutta päätin määrätietoisesti kitkeä tuon ikävän muiston koulukiusaamisesta. Kun muistelen, miten vaikeaa alussa oli tarttua puhelimeen ja soittaa tuntemattomalle haastateltavalle, en voi kuin olla tyytyväinen siihen, että tein sen hankaluudesta huolimatta.

Parasta: Tulla hyväksytyksi. Mikään ei sido samalla tavalla siihen, mihin hakemiseen on panostanut.

-Hyvin arvioin ja aina kunnianhimoisesti loppuun viedyt opinnot (otin opiskeluaikoina aina ylimääräisiä kursseja ja vastuutehtäviä) sekä amkk-opinnäyte arvosanalla 4/5, josta osaan nyt gradua tehdessä olla erityisen ylpeä

-Kaikki oman alan työpaikat, jatkopestit ja ylennykset töissä

Opin tarttumaan ennakkoluulottomasti toimeen, unohtamaan tarvittaessa kaiken aiemmin oppimani ja omaksumaan ronskisti uutta tietoa. Tavoitteena on aina ollut sopeutua vallitseviin olosuhteisiin omaa punaista lankaa ja periaatteita kadottamatta.

Parasta: Kun tuntee tehneensä työnsä hyvin. Oikean ratkaisun saavuttaminen sisimmässään silloin, kun ulkopuolella kuohuu.

-Hienosti menneet opiskelijavaihdot ja harjoittelut (Esimerkiksi Espanjassa vaihdossa olin joillakin espanjankielisillä kursseilla ainut ulkomaalainen opiskelija, ja silti kurssin kolmen parhaan suoriutujan joukossa, ja harjoitteluista olen melkein aina saanut erinomaista palautetta ja oppinut aina jotain uutta valokuvaamisesta tiedottajan arkeen ja tv-juttujen editoinnista radiotyöskentelyyn)

-Erinomaisesti suoritettu asepalvelus

Tavoitteena oli löytää tasa-arvon ja suomalaisuuden olemus. Muun maailman ymmärtäminen helpottuu, kun tuntee itsensä ja omat juurensa.

Parasta: Oli olla yksi pojista. 

-32-vuotiaana edelleen hyvä fyysinen kunto (säännöllisenä juoksijana vetänen yhä inttityyliin lähes 2600 metriä Cooperissa, joka on ikäiselleni naiselle ja nuoremmallekin mainio tulos)

-Hienot ja kasvattavat työkokemukset myös muualla kuin omalla alalla, esimerkiksi matkailun ja turvallisuuden parissa (Matkailua olen myös opiskellut menestyksekkäästi muutaman kuukauden verran eräopaskurssilla sekä käynyt pari opaskurssia, joista toiselta työllistyin oitis)

Opin, että aina ei saa täsmälleen sitä, mitä haluaa. Siitä huolimatta voi nauttia siitä, mitä kulloinkin tekee. Kaikesta voi oppia, jos asenne on kohdillaan ja ottaa vähän huumoria peliin. Muistin esimerkiksi pitkään oppaan tehtävien loputtua tervetulopuheen kaavan ulkoa, vaikka suoraan sängystä nousseena. Tervetulotilaisuus on tullut vedettyä pari kertaa viikossa muutamien kuukausien ajan. 

Parasta: Koluta opashommissa vapaa-aikana läpi sikäläinen kotiseutunsa Gran Canarialla. Olin sellainen opas, että en paljoa viihtynyt kotona enkä sen puoleen aina biitsilläkään, vaan tutustuin ympäristöön kaikilla aisteilla fillarin selässä, laskuvarjo selässä, patikoiden, surffaten jne. 

-Kilimanjarolle kiipeäminen

Opin, millaista on valmistautua vaativalle matkalle. Tavoitteena oli haastaa itsensä fyysisesti ja henkisesti. Ilman aiempia vuoriseikkailuja, vaellustaustoja ja hyvää kuntotasoa tästä ei olisi tullut mitään. 

Parasta: Matkustaa yksin Afrikkaan, liittyä osaksi mukavaa, kansainvälistä vaellusryhmäänsä ja tehdä viimein suunnitelmasta totta – kuukausien treenauksen, lukemisen ja varusteostosten jälkeen.

-Itsenäiset reppu- ja freelancer-reissut ympäri maailmaa, joihin on kuulunut yleensä myös vaellus- ja seikkailureissuja 

Opin itsenäistä pitkän tähtäimen suunnittelua, valmistautumista ja vastoinkäymisiin varautumista. Yllätyksiltä en ole koskaan matkoilla välttynyt, ja joskus on täytynyt yksin sopeutua kurjiin tilanteisiin toisella puolella maailmaa. Heittäytyminen ja turhasta luopuminen on tärkeä kyky. En ymmärrä laiskottelureissuja.

Parasta: Ihmiset eri puolilta maailmaa, ystävyys. Yksin pärjääminen rinkka selässä, vaikka maanjäristyksen kourissa.

-Kuriositeettina pokaali yhdistä kauneuskilpailuista, joita nuorena harrastin vähemmän veren maku suussa (Tärkeintä oli esiintymis- ja itsevarmuuden nostaminen)

Opin korostamaan parhaita puoliani ja nauttimaan esiintymisestä vapautuneemmin. Itseään ei pidä ottaa niin vakavasti. Oli myös kiva, että kuntoilulla oli tavoitteita.

Parasta: Läheisten kannustus ja viihdyttäminen. 

-Itsensä jatkuva kehittäminen ja uuden opiskelu, uteliaisuus, mukavuusrajojen yli meneminen

-Itselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen niin pienissä kuin isoissa asioissa

-Tieto siitä, millainen itse on, mitä arvostaa ja tavoittelee, ja mitä haluaa tulevaisuudelta

-Itselle sopiva unelmaparisuhde, jota ei olisi ilman kertynyttä elämänkokemusta ja itsetuntemusta

Olen vuosien vieriessä oppinut, että pelkkä rakkaus ei riitä, vaikka se kaunis tunne onkin.

Parasta: Hyvä fiilis.

-Monenlaiset taidot kielitaidosta kokkaajan lahjoihin, kiipeilyosaamisesta esteettiseen silmään (Entinen kympin kuvaamataidon oppilas, joka lapsena voitti paikallisten peruskoulujen välisessä kilpailussa rahapalkinnon piirroksellaan)

Opin jo alaikäisenä, että voittoon vaaditaan luovuutta, hyvä idea, toteutuskykyä, paneutumista ja ahkeraa pakertamista, itseensä ja elämään uskomista, toiveiden viestimistä muille sekä selkeä päämäärä: voitto. Muistin jopa iltarukouksessa pyytää, että voittaisin tuon kisan.

Parasta: Hetkessä eläminen, keskittyminen johonkin tiettyyn suoritukseen.

-Ehkä kaikkein parasta on ollut huomata oma ammatillinen kehityksensä ja kuulla siitä usein, päästä vaikuttamaan asioihin niin paikallisesti kuin valtakunnan ja kansainvälisellä tasolla, saada käyttää luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja monipuolisesti ja uskaltaa olla oma itsensä. Haastaa itsensä eikä päästää itseään helpolla. Olisinko 19-vuotiaana ikinä uskonut tekeväni joskus esimerkiksi pääuutista namibialaiselle yleisradiolle, englanniksi ja oman idean pohjalta? Entä olisinko kyennyt sujuvasti harppaamaan afrikkalaisista tv-uutisista kotimaiseen, melko hektiseen ja monipuoliseen paikallisprinttimediaan? En kokeillut, mutta väittäisin, että elämänkokemusta ja itsetuntemusta olisi vielä ollut riittämätön määrä. Nyt nämä asiat ovat minulle lähes itsestäänselvyyksiä, vaikka ne eivät missään nimessä saa olla. 

Ihan kelvolta näyttää! Tästä on hyvä jatkaa innostavan gradukirjallisuuden ja -kirjoittelun parissa. Gradussa on hyvin paljon samaa opinnäyteprosessin ja -tuotteen kanssa, minkä takia mietin välillä, että tuntuu kuin olisin tämän tehnyt ennenkin. Aiheeni on kuitenkin nyt yhteiskunnallisesti ja kansainvälisesti laajempi, ja sävyltään vakavampi, ja se vaatii tietysti oman, erillisen työnsä.