Naisseikkailua, onko sitä?
https://youtube.com/watch?v=lSSTpFxWvPo
Heh, tulipa haettua uuteen, pitkälti ensi vuonna kuvattavaan Tuntemattomaan sotilaaseen statistiksi. 🙂 Tässä siis julkinen esittelyvideoni Veikkauksen sivulta.
Gradu alkaa muotoutua: vaihdoin aihetta kolmisen kuukautta sitten Namibian-matkan seurauksena, ja siihen nähden olen edennyt mukavasti. Tuntuu kuin olisin viime syksystä lähtien jauhanut gradusta, ja ulospäin varmaan näyttää kuin homma polkisi paikallaan. Se ei ole totta, tilanne vain on terveellä tavalla elänyt ja kypsynyt, ja kesätauolta palattuani olin tyytyväinen tutkimusraakileeseeni. Menetelmä, aineisto, pääkirjallisuus ja sisällysluettelon toinen versio (joka näyttää jo kantavalta luurangolta) ovat kasassa.
Edellinen aiheeni naisseikkailijoista mediassa olisi ollut kiehtova – harmi, ettei kahta gradua ole mielekästä tehdä -, mutta siinä nyt sitten jollekulle muulle vaikkapa käypä graduidea. Miksi meillä ei ole naisseikkailijoita matkailuohjelmien sankareina, vaikka naiset ovat kovia seikkailemaan ympäri maailmaa? Joku paikallinen mieskin Namibiassa sanoi, että suomalaisia naisia tapaa mitä ihmeellisimmistä paikoista, ja aina tulee mieleen, että mitä ihmettä sinä täällä teet?
Miksi meillä ei siis ole naispuolista Arman Alizadia tai Madventuresia? Miksi missään päin maailmaa ei ole rämäpäistä seikkailijanaishahmoa, ja jos jonkinlainen onkin (esimerkiksi Ylen Sohvasurffaajat-naisparivaljakko, jonka itsekin löysin verraten myöhään), niin millaista seikkailijatyyppiä hän edustaa? Millaista on median esittämä naisseikkailijuus, vastaako se todellisuutta? Millaiset tekijät tähän vaikuttavat? Millaisia naissankareita mediassa on muuten ollut? Mitä seikkailijuudella todella tarkoitetaan? Miten sankaruus ja seikkailijuus eroavat toisistaan?
Toivon, että onnistuin herättämään naisseikkailijuuteen liittyviä ajatuksia muissa viime keväänä, jolloin suunnittelin vielä itsekin lähteväni hurjalle kiipeilyreissulle Siperian tuolle puolen. Yritin samalla kasata matkalle naisporukkaa matkan dokumentointitarkoitusta varten, mutta tehtävä osoittautui hyvin aikaa vieväksi. Olin yhteyksissä meilitse ja kasvokkainkin moniin eri asiantuntijoihin tulivuoriekspertistä Suomen ensimmäiseen naiseen Everestillä, erinäisiin tavallista hurjempiin matkanjärjestäjiin ja kiipeilyharrastajiin ja niin pois päin. Kävin jopa esittelemässä ideaani dokkarista/sarjasta Helsingin Sanomain Säätiön innovaatiopajassa useille lahjakkaille media-alan toimijoille.
Minulle tosiaan kävi selväksi, että varsinkaan pelkistä suomalaisista naisista koottavan dokkariryhmän kasaaminen ei ole mikään nopea juttu. Katse olisi fiksua kääntää myös ulkomaille. Sitten tuli Namibia, ja oli aika alkaa opintojen ohessa suunnitella kesää Afrikassa. Tutkimusmatkailu jäi muhimaan. Uskon, että graduprojekti seikkailudokkariasian tiimoilta olisi saattanut poikia lisää hyviä ideoita siihen, miten tällainen koitos olisi järkevintä järjestää. En nimittäin tietysti olisi halunnut pelkkää perusmatkadokkaria tehdä, vaan pyrkiä ennen kokemattomalle maaperälle.
Noh, itse tietysti lähdinkin kesäksi ennen kokemattomalle maaperälle ja seikkailin paikoissa, jonne ei moni pääse. Ja nyt jatkan samaa seikkailua gradun parissa, koska törmäsin ihan sattumalta asioihin, joihin ei myöskään moni pääse samasta asemasta törmäämään.
Ehkä tämä olikin se ”uudenlainen” ja ”hurjempi”, ”syvempi” seikkailu, jota hain?