Leirielämää: hampaat heiluu ja nukahtaa pystyyn!
Taistelukypärästä vapautettu, suihkussa käymättömän taistelijan pää leiriltä palattua. Talirauhaset toimivat, itikat ovat aterioineet ja ylähuulikin otti osumaa kivääristä.
– Tää on yksi mun elämän rankimmista päivistä!, totean taistelijakumppanille, jonka kanssa kaivamme päivän taisteluharjoitusten loputtua poteroa metsään.
Unta on edellisyönä teltassa saanut noin parin tunnin ajan.
Huuleni on turvonnut ekoja kertoja syöksyessä siihen osuneesta aseenperästä ja keskellä huulta on rupi ja kuivunutta verta. Niitä en itse näe, tunnen kyllä. Varmistelen heiluvatko etuhampaani töhöyteni eli hölmöyteni seurauksena.
En ole käynyt suihkussa tai pessyt hampaita. Vaatteet ovat lähes aina kosteat tai märät joko hiestä tai sateesta. Sitten ne taas kuivuvat käytössä.
– Turvonneen huulen lisäksi sulla on silmien ympärillä jotain punaisia pisteitä, varmaan ötökänpuremia! Näytät ihan siltä kuin olisit ollut metsässä, kommentoivat tupakaveritkin spontaanisti viehkeää olemustani.
Itikat ja ampiaiset ahdistelevat jatkuvasti. Varsinkin syödessä pakkiateriaa edellisen ruokailun jäljiltä likaisesta pakista, ovat makeankipeät pörriäiset kimpussa. Siinäpä taistelet mehusi herruudesta.
Yllätyksiä ja tiukkaa toimintaa
Soltun elämä on loputonta sykettä. Joskus kaatosateessa, joskus tihkussa, toisinaan paahtavassa auringossa. Aikaisin aamulla tai juuri kun olet nukahtanut, täydellisessä pimeydessä tai aamuyön hämärissä.
Usein juostaan kovalla kiireellä ja tehtävien suorittamiseen on olosuhteista ja omista tuntemuksista huolimatta aikaa vaikkapa täsmälliset kolme minuuttia. Selittelyt eivät auta. Vika on sinussa, jos et ehdi. Olet tehnyt jotain väärin tai huonosti, tai siltä se tuntuu.
Seuraavaksi odotetaan pitkään seuraavaa toimintaa eikä tiedetä varmasti, koska se alkaa. On vaikea arvioida, ehtiikö tällaisella tauolla esimerkiksi käydä asioilla tai tupakalla, jos tupakoi. Kun on viimein tehnyt päätöksen asioille lähtemisestä, alkaakin tapahtua.
Eikä aina tiedä, mihin seuraavaksi joutuu. Marssilla voi äkkiarvaamatta joutua ylittämään vesistön kahlaamalla vyötäisiään myöten vedessä, saattaa tulla panssarivaunun yliajamaksi tai herätetyksi keskellä yötä ”vihollisen hyökätessä”.
Ja sitten loppuajat seisotaan muodossa. Valvottujen öiden ja fyysisen rasituksen jälkeen silmien auki pitäminen on joskus ylivoimaista ja on vähällä nukahtaa seisaaltaan.
Vatsa muistuttaa lähes koko ajan siitä, ettei ole ollut liikaa aikaa käydä ”huussissa” eli metsikön suojissa asioilla.
Ollos huoleton, tyttös valveil’ on
Ystäville vapaa-aikoina kirjoitettuja tekstiviestejä:
”Naisia on kasarmilla jäljellä enää vajaa puolet alun porukasta. Osa on jättänyt armeijan, osa siirtynyt toiseen yksikköön.
Oli kiva katsoa, miten tupalaisten silmät kostuivat rankan leirin jälkeen, kun laulettiin jäljelle jääneet naiset ekaa kertaa yhdessä valalaulu.
https://youtube.com/watch?v=_-IrRDu4Mms
Tuntui, että koko muu kasarmi hiljeni. Nyt ei voi luovuttaa.”
”Tämän armeijakokemuksen perusteella voin jo tosiaan sanoa arvostavani isoisien työtä, koska ase kädessä metsässä ryömiminen ja jatkuva valppaus on tosi raskasta.
Oikeaa sotatilannetta on silti vaikea kuvitella. Sitä, kun on oikeasti koko ajan tähtäimen alla ja toisella puolella joku tekee ihan samaa kuin sinä itse.
Sota on sitä, että keskellä tavallista arkea joku yhtäkkiä vaikkapa avaa tulen tai räjäyttää pommin, ja sitten reagoit, kuten reagoit. Olet juuri niin valmis kuin olet.”
Käsilihakset töihin, naiset!
Lisään vielä inttiin aikoville naisille, että hankkikaa ihmeessä kunnon treenillä niitä käsilihaksia! Se säästää paljon hermoja ja ketutusta. On aina inhottavaa olla jossakin tilanteessa se heikoin lenkki tai yksi heikoimmista.
Kunto kasvaa myös intissä eikä noin 20 kilon lisäpainoa nopeasti enää edes huomaa kantavansa. Silti käsivarret ja yläkroppa kannattaa huoltaa vahvoiksi jo ennen palvelusta.
Ostakaa myös leireille valmiiksi omia sytytystarvikkeita ja opetelkaa käyttämään puukkoa vuolemiseen. Kaupunkilainen tuntee itsensä joskus hiukan avuttomaksi tilanteissa, joissa moderneja mukavuuksia ei ole tai saa käyttää.