Harmaan arjen vastapainoa

Vallitsee sellainen tunne kuin olisi pysähtynyt viime aikoina paikoilleen. Sitten aloin kerrata viimeisten puolentoista vuoden uusia kokemuksia…

Kuusi eri Afrikan maata ja Japani.

Herääminen yksin teltassa aamuyöllä leijonien karjuntaan.

Pelon eri asteiden tunteminen Namibiassa. Ja se kylmyys.

Päivittäinen tv-uutistyö Windhoekissa. Uutislähetyksen pääuutisen tekeminen ”ensimmäisenä parin kuukauden harjoittelijana ikinä” ja kollegoiden ja johdon kehut kyseisestä jutusta.

Pahkasian ampuminen savannilla.

25 kilometrin juoksu aavikolla sarvikuonojen salametsästystä vastaan. 600 metrin juoksukisa ainoana valkoisena juoksijana. 10 kilometriä hyväntekeväisyysjuoksua lasten hyväksi.

Rasismin näkeminen.

Zimbabwelainen luottotaksikuski.

Elefantit ja puhvelit Sambesissa. Viktorian putoukset.

Maantien Botswanassa ylittänyt leopardi, toinen luonnossa näkemäni. The Big Five bongattu kansallispuistoissa.

Tanssiminen slummissa.

Pakolaisleiri Pohjois-Ugandassa. Sinnikäs ison perheen äiti, joka yritti saada ääntään kuuluville, jotta hänen lapsensa olisivat saaneet lääkkeitä ja koulutusta. Sen tajuaminen ja näkeminen omin silmin, että leireillä on tavallisia ihmisiä; kouluttautuneita, jopa matkustelleita. Vilkuttavat ja kameroille mielellään poseeraavat lapset.

Paikallisten tarinat busseissa välimatkoilla Nairobi – Kampala.

Kiberan slummi.

Teknologiahautomot ja kansalaisjärjestöt Nairobissa, joihin olin buukannut haastattelukeikkoja. Nairobin ruuhkat.

Piipahdus Etelä-Sudanin puolella. Sellainen hetki, jolloin kaikki oli mahdollista.

Virtahevot ja krokotiilit Niilissä. Valtavat ötökät. Lepakot huussin sisällä.

Gradu, joka on nähtävästi tekemässä minusta myös aktivistia.

Kansijuttu Aamulehteen porrasjuoksusta, nimitin sitä mahdollisuusjournalismin lajityypiksi.

Forssa ja kotimaiset uutistapahtumat.

Martti Ahtisaaren haastaminen eräällä yliopiston massaluennolla.

Taifuunituulet Osakassa pikkubussin kyydissä pitkällä, merta ylittävällä sillalla.

Fujin siluetti ja kiipeämään lähteminen. Patikointi ja nautiskelu Japanissa.

Ihana kesä, lasilliset, illalliset, kävelyt, juoksulenkit ja kotimaan matkailu oman kullan kanssa. 

Ja säälittävän vähän ehdin tavata kavereita ja sukulaisia. Ruuhkavuodet ja vauvaperheet. Ikuiset matkailijasinkut. Ja siinä välissä minä: varattu, mutta toivottavasti ikuisesti matkaileva.

Paljon jäi sanomatta, mutta eivät nämä nyt niin harmaat ja tylsät puolitoista vuotta ole olleet kuin miltä tuntuu, jos vertaa siihen jatkuvaan menemiseen, joka nuoremmalle on usein ominaista. Niin joo, olen tainnut bilettää ainoastaan kerran koko aikana, Katuturan slummissa…