V***n heterot
Onnittelut vielä jälkikäteen kaikille, joita voimaan tullut tasa-arvoinen avioliittolaki koskettaa! Minua se ei periaatteessa kai suoraan, vaikka ihmisoikeuksien lisääntyminen itse asiassa niin tekeekin, sillä nythän minäkin voisin halutessani karata vihille naisenkin kanssa. Siis jos tällaisia romanttisia tunteita ja ajatuksia ilmassa aidosti olisi jotakuta leidiä kohtaan. En ole koskaan osannut elämässäni ennustaa, keneen rakastun, joten en halua sulkea mahdollisuuksia täysin pois. Eihän huomista muutenkaan voi ennakoida. Olen myös treffaillut tyttöjä ja välillä ihastun naisiin, joten parempi kai olla liian tiukasti lokeroimatta suuntaan tai toiseen. Vaikka suurin ja nykyinen rakkauteni onkin miessukupuolen edustaja. Tuntemattomia ovat herran tai kohtalon tai minkä lie tiet.
Osa elämäni tärkeistä ihmisistä elää sateenkaariperheissä ja -suhteissa, joten aihe on minulle hyvin läheinen ja tuttu siinäkin mielessä. Tuntuu huojentavalta, että heidän elämänsä luokitellaan nyt täysin normaaliksi ja yhdenvertaiseksi muiden kanssa. On se oikeastaan itsellekin huojennus, sillä olen tottunut välttämään mainitsemasta yleisesti, että moneen heteroon verrattuna olen nuoruudessani bilettänyt kohtuullisen monta kertaa lgbt-baareissa. Minulle se on ollut luontevaa siksi, että osalle kavereistani se on luonnollisempaa kuin lähteä täysin heteroraflaan iltaa viettämään. Silti asia on ollut vähän extremeä, jos siitä on täysin heteroissa piireissä maininnut. Olen myös tutustunut ihmisiin, joille ”nämä asiat” ovat sellaista kamaa, että niistä ei haluta mielellään kuulla tai tietää. On rikkaus tuntea ja tavata monenlaisia ihmisiä, vaikka välillä toivoisi avarakatseisuutta suuntaan tai toiseen.
Pakko muuten sanoa, että kerran piipahdettuamme poikaystävän kanssa kaksin eräässä sateenkaaribilemestassa Helsingissä, kuulimme poistuessa huudon: ”V***n heterot!” Ok, tiedän, että siippani sai osakseen positiivista huomiota miehiltä, joten kai se oli hänelle kohteliaisuus, mutta harvoin tällaista ”ulossulkemista” kuulee missään. En osannut sanoa, pitäisikö loukkaantua vai olla iloinen siitä, että maassani on riittävän hyvät oltavat, jotta homo voi syrjiä heteroa. Olisi tehnyt mieli huutaa takaisin: ”No v***u, mistä sä sen voit tietää??” Mutta naurahdimme ja totesimme, että meillä olisi kai ollut vientiä.
Henkilökohtaisesti olen viime päivinä todennut, että Indonesia ja Afrikka ovat muuttaneet minua. Luulin aikoinaan, että asepalvelus muuttaisi minua lopullisesti, koska eikö ihminen jämähdä kolmenkympin korvilla? Tai ajattelin, että näin ehkä kuuluisi olla. Olin kuitenkin väärässä, taas. Onneksi. Sillä en halua ikinä jäätyä paikoilleni, ja lakata oppimasta, ymmärtämästä syvemmin, elämästä joka solullani, ja tutkimasta maailmaa. Kuten viime aikoina julkaistu tutkimuskin osoitti: ihmisen persoona voi muuttua täysin vuosikymmenten vieriessä. Muutos on ainut pysyvä asia, siihen lienee sopeutuminen.
Viikon yhdistetyllä pariskuntaloma- ja juttumatkalla ehdin tosissaan tavata useita ympäristöaiheista kiinnostuneita asiantuntijoita ja muita jänniä tyyppejä, viettää yön kiivetessä Mount Batur -tulivuorelle (kumppanini ensimmäinen vuorenvaltaus) ja hengailla rannoilla ja viidakossa. Olipa hektistä, mutta juuri sitä, mitä reissuiltani ja elämältäni kaipaan! Mahtava ja uudenlainen kokemus.
