Roska-aktivismia Balilla

Balilainen pyhä kissa temppelialueella.

Tässäpä tuorein julkaistu juttuni Balin-reissulta:

www.seikkailijattaret.fi/bali-paratiisi-vai-kaatopaikka

Linkkailin tuon menemään eri puolille Balia, vaikka eipä siitä suomea osaamaton mitään ymmärrä. Hektinen, mutta hieno reissu. Vähän kyyneliä, hikeä, erehdyksiä ja korjauksia, taksilla ja bussilla suhailua haastateltavia etsien ja samalla parisuhteen ylläpitoa sekä vuorikiipeilyä ja nähtävyyksien ihmettelyä. Kaikki tämä viikossa! 20 ja 27 tunnin lennoilla. 😀 Voihan äly. Joskus täytyy seurata intuitiota, olen tyytyväinen lopputulokseen. Avomies jo ilmoitti, ettei enää ikinä lähde kanssani yli kymmenen tunnin lennoille, koska meikäläiselle kaukomatka tarkoittaa aina vähintään maapallon pelastamista, seudun korkeimman vuoren valloittamista ja kaikenlaista rentoilun välttämistä. 🙂 Kyllä se muuttaa vielä mielensä… Niin kävi Japanin-reissunkin jälkeen. 

Kolmas valmis jutskani ilmestyy ilmeisesti parin viikon sisällä. Seuraavat matkat ja juttukohteet ovat mietinnässä, mutta ei sitä tiedä vielä, mistä lähitulevaisuudessa itsensä löytää. Joten matkojen varailun ja haastattelujen sopimisten kanssa täytyy vähän himmailla. On ainakin pari aihetta, joihin tykkäisin paneutua ja joista juuri nyt olisi sanottavaa, ja joihin saattaisin jopa löytää mielenkiintoisia haastateltavia. Voihan sitä vaikka löytyä kolmaskin aihe, jos lähdetään vanhoja, mutta yhä ajankohtaisia ideoita kaivelemaan… Ja ties mitä muuta sitä tässä keksii.

Mutta jep, tulevaisuus on pitkällä tähtäimellä hieman auki ja sitä olen tässä muun muassa viime aikoina selvitellyt. Ihan jännää puuhaa, ei siinä mitään. Elämä on seikkailu.