Maali lähestyy, who knew

Almost there. 🙂 Rumallakin voi olla kauniit kasvot. Vallankumoukset, demokratian synty ja aktivismi löysivät tiensä elämääni tavalla, jota en osannut aavistaa. Mutta nyt pöly alkaa laantua ja punainen lanka paljastua. Lähes maaliviivalla olevaan lopputyöhön.

Ja samalla minusta on kaiketi jälleen kuoriutunut se nörtti, joka olin koulukiusattuna teininä. Vai olenko koskaan muuksi muuttunut? Miten mustavalkoinen maailma välillä näyttääkään olevan. Kolmekymppisenä se on niin paljon värikkäämpi. Ja nörtteys on juuri niin hieno juttu kuin se silloinkin oli, muut eivät vaan tajunneet.