Töykeiden tsekkien arvoitus ja sisäinen aasialainen
Matka Prahaan ja vähän Saksan puolellekin muistutti jälleen siitä, millaista arvoa matkailu voi ihmiselle tuottaa. Hankalista ja yllättävistä tilanteista selviytyminen, uuteen ympäristöön sopeutuminen, toisen maan historian ja yhteiskunnallisen tilanteen pohtiminen, uusien ihmisten tapaaminen ja tietysti avartavat aistielämykset (ruoka, juoma, rakennukset, maisemat, musiikki) ovat olennainen osa matkailun viehätystä. Vapaus vaeltaa matkailun ja seikkailun muodossa on kyllä minulle elinehto. Parannuin matkalla jopa flunssasta, vaikka kävelin kilometrejä Prahan Vanhan- sekä Pienen kaupungin kaduilla. Lisäksi vaelsin Böömin Sveitsin kansallispuistossa ja kävin Saksan puolella ihastelemassa Bastein siltaa.
Paluu kotiin keväisestä Prahasta (heh-heh) oli myös oma elämyksensä. Merkittävintä oli havahtua siihen, että gradu on kadonnut työn alta. Se löysi alkuviikosta tiensä lopulliseen tarkastukseen. Paljastin juuri kumppanilleni, että kirjoittelen siitä, miten ihanaa oli tulla kotiin, jossa odottaa illallista kokkaava mies. Suomalaista, sopivan kokkareista perunamuusia jauhelihakastikkeella. Sehän sopii leipäkulhosta tarjoillun gulassin, knöödeleiden, rullapullajäätelön, oluen, sienirisoton ja muiden keskieurooppalaisten herkkujen jälkeen. Olipa ainakin rakkaudella tehtyä.
Pakko on nimittäin Prahasta sanoa, että suurimmaksi osaksi palvelukulttuuri ei ollut hyvää. Tätä matkaa ennen en tiennyt, että kettuilu, tympeys ja töykeys kuuluvat asiakaspalvelijan tehtäviin, mutta nyt sekin on selvää. Joitakin piristäviä poikkeustapauksia asiakaspalvelijoiden joukosta toki löytyi, onneksi, mutta se ei valitettavasti pelasta yleisilmettä. Toisaalta, en voinut kuin miettiä, miten turistit sitten mahtavat käyttäytyä noin yleensä ottaen? Itse olen kiltti ja verrattain harvoin ilkeilyyn ryhtyvä, mutta asiakaspalvelutyötä tehneenä tiedän, että asiakkaat voivat törkeällä käytöksellä pilata heitä palvelevan päivän. Kun ihmisten eripuraisuus ja vihamielisyys toisiaan kohtaan ovat viime vuosina lisääntyneet kanssakäymistilanteissa, on varmaa, että se vaikuttaa myös asiakassuhteisiin ja asiakaspalvelijoihin.
Jos ajatellaan vaikkapa sitä, että moni tsekki ei tunnu osaavan englantia kovin hyvin, voidaan kuvitella, että osa turisteista varmasti kuittailee heille siitä tasaisin väliajoin. Kun tähän lisätään mahdollinen kansallismielisyyden lisääntyminen joidenkin tsekkien kohdalla (kuten Euroopan maissa yleensä), joista osa varmasti toimii asiakaspalveluduunissa, on huonon käytöksen noidankehä valmis.
Itse jo vannoin, etten uudestaan matkusta Prahaan yksinkertaisesti siksi, että sain tarpeekseni nuivasta ja jopa loukkaavan huonosta asiakaspalvelumentaliteetista. Toisaalta, sekin olisi kiinnostavaa selvittää, miksi käytös, ainakin turistia kohtaan, on niin kurjaa… Ehkä joku näin onkin jo tehnyt, mutta kysykääpä paikallisilta ja avartakaa omaa ja mielellään meidän muidenkin maailmaa. Miksi Prahassa saa huonoa asiakaspalvelua? Kysymys on ehkä helpompi esittää, jos viettää paikan päällä pidempään kuin kolme päivää ja pääsee soluttautumaan näiden mystisten oluenlitkijöiden piireihin.
Onko tällä jotain tekemistä vallankumoushengen kanssa? Miten nykyinen, trumpmaiseksi kuvailtu presidentti tähän liittyy? Miten turisti voi tähän tilanteeseen vaikuttaa?
Tsing, reportaasi in making. Näin tämä juttuprosessi meikäläisellä usein käynnistyy. Osa ideoista kuivahtaa, osa ottaa tuulta alleen ja niistäkin vielä moni muuttaa matkalla muotoaan, kuten itse elämä ja maailmanmeno. Usein intuitioni on kuitenkin oikeassa ja kun sitä lähtee seuraamaan, saapuu lopulta aarrearkun luo.
Mutta joo, tästä ei ollut edes tarkoitus tulla juttua. Lähdin matkalle mutsini kanssa viettämään äidin ja tyttären seikkailulomaa, joita on kerran muutamassa vuodessa. Vltavanjoen rannat muistuttivat minua siitä, miten uusi ympäristö saa tutussakin ihmisessä uusia piirteitä esille. Tapasin myös muun muassa kalifornialaisen pariskunnan, joitakin paikallisia sekä aasialaisen mimmin, joka toi mieleen kaikki aiemmat aasialaiset tuttavani. Jostain syystä aasialaisiin on aina valtavan helppo tutustua: he ovat usein avoimia, välittömiä, ystävällisiä ja uteliaita. Jyrkän tuomitsemisen sijasta he pyrkivät ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja ilmiöitä. Eivätkä he pidä asioita tai ihmisiä muuttumattomina juntturoina, vaan jonain, mikä hioutuu ajan kanssa erinäisten prosessien ja sattumien myötä. Se on minusta hieno ajatus: jokainen päivä ja hetki on uusi mahdollisuus, jos sen haluaa käyttää. Joskus ajattelen, että ehkä minussakin asuu pieni aasialainen, joka paljastuu ensisijaisesti matkatessa.
Miniloma teki selvästi hyvää. Ja ikävistäkin kokemuksista voi rakentaa jotakin hedelmällisempää. Ihmettelemällä, havainnoimalla, tutkimalla, vertailemalla, kyselemällä ja pohdiskelemalla.
