Vapaus
Ainakin kypsyysnäyte meni mukavasti läpi. Nyt sitten jännitetään gradun kohtaloa. Voin joka tapauksessa sanoa olevani onnellinen aihevalinnastani sekä maailmani avartumisesta työtä tehdessä. Olihan projekti monesti tuskallinen; kahden maailman yhteensovittaminen, kun on tavallaan ulkopuolinen toisessa, mutta en olisi halunnut tyytyä vähempään. Yleensä matka on paljon arvokkaampi kuin päämäärä. Filosofisesta näkökulmasta elämäni tulee myös näillä näkymin hamaan loppuun asti olemaan kahden maailman yhteensovittamista. Tämäkin on kyllä valtavaa yksinkertaistamista, sillä eihän kukaan meistä koostu vain yhdestä juuresta ja elementistä. Elementtien suhteet toisiinsa eivät myöskään ole kovin selvärajaisia ja tasapainoisia.
Olen viettänyt viimeisiä lomapäiviä jännää juttua kirjoittaen. Vastaan tulee jälleen ihmisiä, miehiä, naisia, kaikenlaisia, joiden ajatukset kouraisevat mahanpohjasta. Kun näin käy, on tartuttava tilaisuuteen ja lähdettävä juttukeikalle.
Päätin harrastaa seikkailemista vapaa-aikanani enkä aio määritellä, mitä se tarkoittaa. Maanantaina kävin muun muassa Helsingissä juoksemassa erään uuden porukan matkassa ja sain innostettua kaverinkin mukaan. Pääsi rupattelun ja kunnon kohotuksen lomassa tekemään kierroksen vanhassa kunnon Kalliossa ja Kalasatamassa sekä meikäläiselle uudella Mustikkamaalla. Se oli kevään ja kesän ensimmäinen ulkolenkkini. Saa nähdä, koska (ja missä) seuraa jatkoa näillä keleillä.
Töiden alkamista odotan innolla ja tietysti pienellä jännitykselläkin. Unelmoin siitä, että voisin lisäksi matkustella vähintään kerran kuussa. Toisaalta, teen mielelläni kaikenlaista muutakin mielenkiintoista, etenkin säiden salliessa. Haaveilen nimittäin myös ihanasta ruoasta, spontaaneista tempauksista, kiinnostavista projekteista, laatuajasta avopuolison kanssa, kavereiden näkemisestä, uusien kohtaamisesta ja kaikenlaisesta muusta. Ja pidempi matka muutaman kuukauden päästä olisi taas mahtava juttu. Vapaa-ajan epävirallisena tavoitteenani on matkustaa vajaaseen kolmasosaan maailman maista ennen 40-vuotissyntymäpäivääni. Mutta en suhtaudu siihen ryppyotsaisesti: laatu ennen määrää.
https://www.youtube.com/embed/X3D8J0irN6A” width=”560″>
Olipa kerran Etoshan kansallispuisto Namibiassa ja minä yksin yöllä teltassa… Tällaista se aamuyöstä oli. Miten kovasti voikaan toivoa, ettei vessahätä yllätä yöllä eikä tarvitsisi poistua teltasta. Mutta mikä kaikukoppa niillä onkaan elimistössä! Tätä vapaus on: Pelottaa vähän, mutta samalla on enemmän elossa kuin koskaan. Tietää, että sydän lyö ja että tämä on ainutlaatuista.
Halki Namibian aavikon, Swakopmundista Windhoekiin.