Vapaus, joka sallii rakkauden

En voi uskoa sitä todeksi, mutta näissä maisemissa sitä kohta ollaan.

Työt imeskelevät kyllä ihan hyvin kaikki kesän mehut minusta ja samalla etsin taas tulevaa suuntaa.

Mille antaa seuraavaksi 110 prosenttia minua?

Huomaan, että oloni on myös tietyllä tapaa vähän skitsofreeninen: Minussa elää toisaalta keski-ikäistyvä ja mukavuudenhaluinen täti-ihminen, joka tykkää herkutella ja nautiskella, kävellä nättinä kesäkaduilla ja tehdä juoksulenkkejä Näsijärven viertä nuolevalla, tuoreella ”sunset stripillä”. Toinen puoleni on se tyyppi, jolla ei oikeastaan ole mitään ikää tai muitakaan erottelevia ominaisuuksia ja joka haluaa tarttua kiinnostaviin tilaisuuksiin, kehittää itseään ja katsoa, mitä mistäkin saattaa syntyä. Nämä kaksi ikään kuin taistelevat minussa.

Lähteäkö vuodeksi vaikka Italiaan töihin: eikö parisuhde odota, jos se on sen arvoista? Mutta toisaalta, viihdyn aivan loistavasti tässä näinkin, suorastaan mahtavasti. Mitä jos löydän jotakin hienoa ihan kotikulmilta? 

Yksi määrittävimpiä piirteitäni lienee vapaudenkaipuu. Sitä ei voi minusta kitkeä. Mahdollisuus tehdä koska vain ja mitä vain. Se on hienointa maailmassa ja elämässä. Mutta läheisyys on myös ihmeellistä. Kun se ei ahdista eikä vaadi taikatemppuja.

Nyt minulla on molemmat: vapautta ja rakkautta. Vapaus, joka sallii rakkauden ja rakkaus, joka sallii vapauden.