Vuosi 2018 ja tylsä, laiska ilta
Vuoden paras resepti: Bataatticurry, perunakroketit ja masala dosat, eli intialaiset linssiletut tomaatti-sipulitahnalla ja mausteisella perunatäytteellä.
Vuoden paras ravintolakokemus: Tampereella Zeytuun ja Baba’s, Turussa Kuori ja Pincho Nation. Lontoossa ihanat aamiaiset Balthazarissa, Regency Cafessa ja Dishoomissa. Kaikki hyvin erilaisia, mutta yhtä upeita kokemuksia hienostuneesta ja ylevästä peribrittiläisestä ravintolasalista työväen perinteiseen aamiaisjonoon ja intialaishenkiseen, mausteiseen ja yrttiseen menuun.
Vuoden paras leffa: Tänä vuonna olen käynyt leffateatterissa aika monta kertaa, mutta parhaiten upposi silti telkkarista sattumalta tullut 1990-luvun kulttiklassikko Point Break. BlacKkKlansman oli myös hyvä.
Vuoden paras sarja: Master of None, She’s Gotta Have It, GLOW, Aggretsuko.
argentina17_321.jpg
Vuoden kirja: Ehkä Ernest Hemingwayn Jäähyväiset aseille. Kirjan loppu ei ehkä ennen ole järkyttänyt yhtä paljon. Sota ei ole leikkiä tai seikkailua, se jättää jälkensä.
Vuoden musiikkikappale: Lady Gagan Million Reasons ja Is That Alright? ja Khaledin Aicha. Muistan, kun ensi kertoja kuuntelin jälkimmäisen kappaleen coverin esittänyttä marokkolaista kundia iltaohjelmassa ja surffipäivästä väsyneenä toivoin vain, että hän lopettaisi. Viimeisenä iltana tunsin hänen tarinansa, olin jutellut hänen kanssaan henkeviä, ja liikutuin ravintolassa ex tempore vedetystä Aichasta kaikkien muiden surffikurssilaisten tavoin. Se oli meille hienoin esitys, vaikka koko muu ravintolan väki olisi sanonut mitä. Onko tärkeämpää olla pinnallisesti suosittu vai aidosti pidetty? Superkuuluisa vai vapaa elämään, kuten haluaa niiden kanssa, jotka sinua ihmisenä arvostavat? Onko sanottava, mikä on yleisesti hyväksyttyä vai mikä on itsestä oikein. Samalla reissulla tapasin myös muiden muassa kolmekymppisen eurooppalaisen pojan, joka oli vaihtanut tähtitieteen alan akateemisen uransa it-alaan taloudellisista syistä. Käytännössä siis tähtien tutkimisella ei elä. Aika karmeaa, eikö? Hitot universumista, kun se ei tuota riittävän nopsaan massia. Hiiteen fiksut ihmiset; kuluttakoot päivänsä sen pohtimiseen, mistä löytyy seuraava duuni sen sijaan, että keksisivät jotain hyödyllistä. Hän oli sattumalta puuhaamassa tyttöystävänsä kanssa muuttoa Suomeen ja kyseli kaikenlaista normiarkeen liittyvää. Toivottavasti hän saa hyvän duunin. Ja eräs kiinnostava hahmo oli arviolta vajaa 30-v bulgarialainen tyyppi, joka oli vaihtamassa alaa finanssipuolelta lääketieteen opintojen pariin. Syystä en ole varma, mutta hän oli niitä onnekkaita ihmisiä, jotka näkevät kerran jonkun vaikkapa soittamassa rumpuja ja tajuavat heti, miten rumpuja soitetaan. Hän oli juuriltaan kielitieteilijä ja tiesi hämmentävän paljon ja laajasti yksityiskohtia kielten historiasta. Kadehdin ja säälin superälykkäitä yksilöitä.
Vuoden uusi kokemus: Lontoo ja Marokko ainakin. Ensimmäinen täysin onnistunut yhteisreissu ja pitkästä aikaa Afrikkaan suuntautunut soolomatka. Kuorossa laulamisen aloittaminen.
Vuoden isoin oppi: Paljon etenkin töihin liittyviä oppitunteja, ei mitään yhtä yksittäistä. Perheen merkitys. Ajan viettäminen omien vanhempien ja sisarusten kanssa on saanut eri merkityksen.
Vuoden pelottavin kokemus: Marokkoon saapuminen yksin sekä surffatessa isohkot aallot. Kullan uroteot eräänä kesäisenä päivänä. Mutta viimeistään nyt tiedän olevani oikean ihmisen vierellä. Hän on hieno ihminen.
Vuoden vaatekappale: Märkäpuku.
argentina17_020.jpg
Vuoden liikunnallinen saavutus: Viikon surffikurssi Marokossa, 7 km polkujuoksukisat Tampereella, aikuisten suunnistuksen peruskurssi myös kotikaupungissa.
Vuoden paras hetki: Onnistumiset töissä ja harrastuksissa, ihanat matkat, ihmisten kanssa oleilu, läheisten tärkeät hetket. Teltasta herääminen kesäisenä aamuna. Ilon ja hämmästyksen kyyneleet. Saunassa rentoutuminen. Omien juttujen bongaaminen lehdistä. Pitkien ja yllätysrikkaiden työpäivien jälkeinen tunne siitä, että on todella tehnyt jotain. Se fiilis, kun on pysynyt laudalla pystyssä aallokossa.
Vuoden moka: Mieleen ei muistu mitään todella kamalaa.
argentina17_009.jpg
Vuoden huono tapa: Herkuttelu.
Uuden vuoden lupaus: Lupaan tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli enkä vaadi itseltäni täydellisyyttä. Ja koska minusta ei kai sittenkään tule Nobody’s Wife, niin ehkä ainakin Bad Wife. Tuntuu hyvältä, että takana on kaikki ne kokemukset ja seikkailut, jotka siellä on. En jää katumaan paljoakaan ja opin paljon tätä suhdetta ja loppuelämää ajatellen. Toivon, että meistä tulee hyvä perhe.