Vuosikymmenen päätteeksi

Vuosikymmen vaihtuu. Aloitin sen Kanarialla hotellilla työvuoron päätyttyä skandinaavista showtiimiä seuratessa ja mukana laulaessa. Backstreet Boys: As Long As You Love Me. Tammikuu 2010. Olin 26-vuotias ulkomailla hotellissa työskentelevä, juuri sinkkuuntunut tuore medianomi. Rakastin uutta, aurinkoista ja vapaata elämääni ja edessä olikin monta upeaa seikkailua.

Tammikuu 2020 valjennee parikuukautisen poikani ja mieheni seurassa sukulaisilla. Olen 36-vuotias espoolaistunut maisteri, media-alan työläinen ja perheenäiti. Pikkuvauva-arki on rankkaa, mutta perheeni on ihana.

Vuosikymmeneen on mahtunut valtavasti onnea, mutta myös äärimmäisen masentavia jaksoja. Ainakin henkilökohtaisesta näkökulmasta. Olen päässyt kokeilemaan monia polkuja ja pätevöitynyt omalla alueellani. Välillä on tuntunut siltä, että olen ihan eksyksissä ja matelen juoksuhiekassa elämäni tiellä, mutta lopultakin näyttää ja tuntuu siltä, että olen aina edennyt oikeaan suuntaan ja oppinut, millaiset asiat ovat minun juttuni.

Onnellisimpia aikoja ovat olleet 7,5 kuukautta Kanarialla, kolme kuukautta reppureissussa Uudessa-Seelannissa, inttivuosi, kolme kuukautta Namibiassa, kolme viikkoa Argentiinassa, kolmisen viikkoa Kaakkois-Aasiassa sekä viisi vuotta mieheni kanssa. Vaikuttaa siltä, että matkat tekevät onnelliseksi ja niillä on oltava vähintään kolmisen viikkoa. Ehkä kaikkein onnellisin olen, kun pääsen toteuttamaan itseäni monipuolisesti, haastamaan itseäni, kohtaan kannustavia ja aitoja ihmisiä ja yhteisöjä ja teen jotakin merkityksellistä itseni ja muiden kannalta.

Töissä olen vuosikymmenen mittaan kokenut kehittyneeni ja löytäneeni siitä uusia puolia teknisesti, sisällöllisesti ja erilaisten roolien kautta. Matkailualalta sähköisen viihdemedian kautta ulkomaiseen ja kotimaisiin uutismedioihin sekä talousuutisten pariin.

Väliin on mahtunut lyhyesti myös niinkin eksoottisia hommia kuin siivousta ja kassatyötä sekä piipahdus turvallisuusalalla ja feissaroimassa. Uusia ja taas uusia työnhakuja, epäonnisia, semionnekkaita ja tärpänneitä. Tutkimustyötä gradun kimpussa ja yliopisto-opintoja, projektihommia ainakin matkailun ja matkailuyhteisösivuston parissa, erä- ja alppiopaskursseja. Juoksua ja juoksukisojakin, kymmeniä matkoja ympäri maailman, rutkasti liikuntaa saleilla ja ryhmäliikuntatunneilla, kymmeniä kokattuja ruokalajeja, hyviä viinejä ja ravintolakokemuksia, kirjoja, vuoria ja vaellusta, metsästystä, surffausta, ratsastusta, snorklausta, a cappella -laulua, suunnistusta, tandemhyppy ja lentoja pienkoneilla, seinäkiipeilyä, joogaa. Videokuvausta ja leikkelyä, kirjoittamista, valokuvausta, taittamista.

Treffejä ja tapailuja. Ihastumisia, säätöjä, biletystä, pettymyksiä. Pitkiä, yksinäisiä kausia. Syviä ystävyyksiä, mahtavia tuttavuuksia, hienoja yhteisöjä ja ryhmiä, kollegoita, karmeita koplia ja kiusaamistakin. Ja sitten se oma mies ja oma poika. Useita kämppiä ja kämppiksiä, hostelleita, tupia ja leirejä. Ja nyt tämä meidän perheen ensimmäinen koti.

Paljon ehkä unohdinkin mainita.

Yhtä kaikki, tämä on ollut monipuolinen vuosikymmen, joka kuljetti mutkitellen oikeaan suuntaan. Yhteisöllisyys, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, vapaus ja perhe arvoinani astun uuteen vuosikymmeneen.