Ensipakkaset ulkona!

Ampumaleirit ovat upeita kokemuksia. Väsyttäviä, rasittavia ja vaativia, mutta kuitenkin hauskoja. Kylmäkin on viettää kokonaisia vuorokausia pakkasessa, mutta tekemisen meininki vie kuitenkin ajatukset tilanteen epämukavuudesta (ainakin osittain).

Ajattelin seisoessani minuuttikaupalla muodossa ilman lämpimimpiä vaatekerroksiani, että mitenkähän mahdan selvitä paleltumatta, mutta liikkeelle päästyä ei ongelmia ollut. Hiki ei virrannut, kun vaatekerran paksuus oli mitoitettu oikein aktiiviseen ulkona liikkumiseen eikä kylmäkään enää lopulta vaivannut.

Jalat alkoivat tuntua pökkelöiltä ja epäilin jo kuntoni laskeneen, kunnes kasarmille palattuani suihkussa riisuin viimein housut ja havaitsin jotain karmeaa. Säärteni etuosat eli penikat ovat menneet hurjille pateille. Jalkahieronta olisi siis loistava syntymäpäivälahja minulle!

Leireille kuuluu myös monenlaisten tunteiden kirjo innostuneisuudesta uuvahtamiseen, siihen kun vielä täytyy antaa itsestään vaikka on jo pitkät unettomat päivät takana, ja siihen kun tapahtuu gonahtamista eli kämmit saattavat toisinaan silmät puoliummessa lisääntyä.

Voin kyllä sanoa, että leireily armeijassa ampumisineen ja taisteluineen on jotain sellaista, mitä ei muualla koe. Läpikäymisen arvoinen juttu, vaikka nyt nukuttaakin. Ja leiritulella istuminen sekä kaminan lämmössä teltassa uinuminen on mukavaa!