Ystävämme ahdistus

Apua.

Edessä sateinen ja kylmä, uneton leiri sekä jälleen kymmenien kilometrien marssi painavissa tamineissa.

Näinä hetkinä hiukan ahdistaa. Mutta tuntuu hyvältä, kun sen on suorittanut. Täytyy yrittää pitää se mielessä.

Vaikka tällaiseen tilanteeseen joutuisi sata kertaa elämässä, vaikka stressiä kokisi miten paljon kerralla, se tuntuu ihan yhtä inhottavalta seuraavaksikin. Ei siihen totu.

Stressi vie kuitenkin eteenpäin. Siksihän tällaista hetkellistä ahdistusta koetaan, jotta voisimme ylittää sen ja jonkin haasteena kokemamme tilanteen. Jotta saisimme lisää voimaa siitä itsensä ja tuon kurjan tunteen ylittämisestä.

Penikkakipu ei jätä rauhaan ja toivon, että jalat kestävät. Fyysiset vaivat todellakin aiheuttavat myös henkistä harmia. Nyt on vain kestettävä kuin nainen.

Lomilla suuntaan myös kohti uusia haasteita! Aion hankkia elämälleni intin jälkeen uuden suunnan enkä taaskaan ole jättänyt hommaa sattuman varaan… Intin aikana mielessäni on kypsynyt se, mitä haluan seuraavaksi tehdä, ja nyt on järjestettävä siviilielämä sellaiselle mallille, että palveluksen loputtua kaikki on konkreettisesti valmista! Puhkun suorastaan intoa uusia kuvioita järjestäessä.

Eiköhän tämä kolmekymppinen nainen ala löytää paikkansa! Ainakin tuntuu helvetin hyvältä.

Sitä ennen luvassa hyytävää kyytiä…

https://youtube.com/watch?v=C5cMrQLer1s