Reipas alku vuodelle!

Jännitin, miten pojan päiväkoti alkaa, mutta ilmeisesti ihan turhaan…

Puuhakas jätkä on rauhallinen ja tyytyväinen hoitoon jäädessä ja siellä ollessa. Mitä nyt harmittaa, kun leikit jää kesken mutsin tullessa noutamaan.

Olin siis oikeassa: hänelle on hyväksi saada maisemanvaihtelua ja lisää tutkittavaa näiden meidän pienten kotipiirien oheen.

Nyt vaan omakin arki rullaamaan, eli työhommia tulille, kirja kohti julkaisukuntoa, ja asuntonäytöissäkin käydään.

On taas sellainen mukava olo, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista jännää ja hauskaa. Kuten ei poikanikaan, en ole minäkään yhtään kotoilijatyyppiä, paitsi pakon edessä.

Arvostan yhteisöllisyyttä, aktiivisuutta ja osallistumista yhteisten asioiden parantamiseksi, luovuutta, uusia ideoita ja leikkisyyttä.

Jos näitä kaikkia olisi taas tänä vuonna enemmän, niin se olisi parasta. Tähän pyrin.