Ennen Mount Everestin valloitusta…
Kylmänsietokyky on kasvanut tiukkojen pakkasten osuttua leiripäiville. Vaikuttaa siltä, että sana ”kylmä” saa armeijassa jatkuvasti uusia merkityksiä. Kylmyydelle pitäisi olla varusmiehellä yhtä monta ilmaisua kuin lumella on eskimolle! Sitä on hämmästyttävän montaa lajia:
On syksyn märkää ja sateista kylmyyttä muutaman asteen plussasta nauttien – niin, siis vesisateen keralla! Se tuntuu öisessä parin tunnin poterovartiossa erityisen mukavalta. (Päätäpä veden tippuessa vielä, kannattaako sykkiessä sonnustautua sadeasuun vai ei, eli kasteletko vaatteet vettä läpäisemättömän pinnan alta vai päältä…) Sitä, kun makaat sen saman pari tunteroista hytisten loskassa vihollista väijymässä loka-marraskuun ensilumien jäljiltä… Sitten on kylmyyttä kymmenen asteen pakkasissa, ja kylmyyttä lumituiskussa ja noin 20 asteen miinussäässä… Istuminen moduuliauton kyydissä kirpeissä pakkasissa tekee gutaa!
Jäljellä on ensimmäisen pitkän loman, itsenäisyyspäiväsellaisen, jälkeen pari kovan rutistuksen viikkoa aliupseerikoulua! Siitä alkaakin uusi vaihe elämässä: intin viimeiset puoli vuotta. Metsäiset olot jäävät taakse ja siirryn takaisin urbaaniin ympäristöön.
Oltuani puoli vuotta eristyksissä rakkaasta betonimiljööstä, tutuista naamoista ja heidän kiehtovista kiemuroistaan, matkoja suunnittelevista ja toteuttavista seikkailijoista ja paljosta muusta kodiksi viime vuosina muuttuneesta, olen ihan iloinen tulevasta muutoksesta.
Olen myös tyytyväinen siihen, että olen jaksanut tämän typäkän puoli vuotta jo lähes loppuun. Eiköhän loppukin vielä tule suoritettua, vaikka rankkuutta tulee vielä riittämään. Taistelua, marssia, kilometrejä, tunteja ja kilogrammoja…
Kaikki ei aina ole mennyt putkeen, mutta pääpiirteittäin ihan okei. Varsinkin kirjallisissa kokeissa olen yleensä vetänyt pisteet kotiin, fyysiset suoritukset ovat tipahtaneet p-kauden jälkeen kaikenlaisten pikkukremppojen takia. Nyt armeijan suosiollisella avulla tiedän myös, mitä jatkoelontaipaleeltani toivon, ja uskon, että seuraavat puoli vuotta tulevat olemaan hienoa aikaa!
Luvassa varmaankin samanhenkistä seuraa ja asioiden tarkastelua uusista, laajemmista näkökulmista… Ehkä jopa Nepalin-matka, pakulla? Hymy.