Vuosi 2021 (pikkuporvarillisessa listassa)
Vuoden resepti: Kreikkalainen kasvispastitsio Hesarin ohjeella. Kannattaa testata myös The Stew ja paahdetut kikherneet, nam.
Vuoden ravintolakokemus: Hesen vekehampparit kotiinkuljetuksella tai itse noudettuna. (Tähän tämä kulinarismi on korona-aikana mennyt!)
Vuoden paras leffa: Björn Rungen The Wife (2017). Glenn Close on mahtava tässä. Miehensä varjossa elänyt Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajan vaimo alkaa miettiä menneisyyden kompromisseja, salaisuuksia ja petoksia, kuten Google elokuvan esittelee.
Vuoden sarja: Kympin uutiset.
Vuoden kirja: Olen lukenut tänä vuonna vajaat 70 kirjaa. Parhaaksi arvioin luultavasti Tero Valkosen (2020, Siltala) suomentaman David Foster Wallacen Päättymättömän riemun (1996). Muita loistavia ovat olleet Rasi-Koskisen REC, Atwoodin Orjattaresi, Kontulan Pikkuporvarit, Ishiguron Klara ja aurinko, Gyasin Matkalla kotiin, Ruskinin Työ, talous ja sielu, Aureliuksen Meditations, Liksomin Hytti nro 6, Brinkmannin Mitä on olla ihminen?, Bazterrican Rotukarja, Kytömäen Margarita, Vargas Llosan Keltin uni, Hashemzadeh Bonden Olimme kerran jne.
Vuoden musiikkikappale: Marzi Nymanin ja Länsi-Uudenmaan musiikkiopiston 50-vuotisjuhlasinfoniaorkesterin Hendrix-versio Bob Dylanin All Along The Watchtowerista. En pystynyt kahteen päivään nauttimaan muusta musiikista kuultuani Nymanin kitarasooloja juttukeikan ohessa konsertissa. Lisäksi kaikki pojan opettelemat laulut ja säkeet loppuvuodesta.
Vuoden isoin oppi: Avoimuus, omana itsenä oleminen, rehellisyys.
Vuoden pelottavin kokemus: Viisurileikkaukset, työmatkat omalla autolla kelissä kuin kelissä.
Vuoden vaatekappale: Mustat housut.
Vuoden liikunnallinen saavutus: Viidentoista minuutin satunnaiset juoksulenkit kesällä. (Karmivaa, tähän tämä todella on mennyt!)
Vuoden paras hetki: Töissä onnistuminen, uuden oppiminen ja ilahduttavat hetket ihmisten parissa. Hyvä palaute kirjan käsikirjoituksesta sekä kirjoittamisen ja lukemisen tuottama flow. Se, kun poika makasi kesällä uimarannalla ”uinnin” jälkeen männyn alla ja katseli harvinaisen vaiti korkeuksiin. Se, kun nyt parivuotias poika puhuu paljon ja monipuolisia lauseita, ja käyttää termejä, kuten: ”puhallinsoitinorkesterin konsertti” tai ”ukonilman asiantuntija”, jotka hän on oppinut kirjoista ja videoilta. Tai ”Achtung!” Tai ”Loppu slut!”
Vuoden uusi kokemus: Taaperon vanhemmuus, käsikirjoituksen tarjoaminen kustantamoille, oman auton hankkiminen, oman kodin ostaminen. Oman itsensä hyväksyminen ja omana itsenään oleminen esimerkiksi töissä. Nuorempana oli hirveä pelko, ettei ole oikeanlainen tai ei osaa riittävästi ja silloin sortui esittämään helposti rooleja. Toki olin nuorena monesti hyvin rohkea eri tilanteissa ja osaava myös. Katselin eräänä päivänä tyytyväisenä mukiinmenevää, ehkä 20-vuotiaana kirjoittamaani juttua, ja olen kiitollinen siitä, että isäpuoleni avustuksella pääsin 19-vuotiaana ekaan kesätyöhöni alalle. Sen jälkeen on tullut nähtyä ja tehtyä alalla paljon ja monipuolisesti ulkomaita, kaupallista tv-yhtiötä ja Kauppalehteä myöten. Oman alan työpaikat olen saanut sittemmin verkostoitumalla tai omin voimin. Tästä on hyvä jatkaa itsestään ja maailmasta oppineena.
Vuoden moka: –
Vuoden huono tapa: En keksi mitään kummempaa.
Uuden vuoden lupaus: Teen kirjani valmiiksi kustannustoimittajan jollain lailla sparraamana, teen tutkivaa journalismia ja ulkomaihin liittyvää journalismia, jatkan säännöllistä liikkumista, kunhan olen toipunut viisurileikkauksista.