Kiinnepisteet hullussa maailmassa

Koronassa ei tietysti ollut maailmalla tarpeeksi kestämistä, joten Venäjä päätti aloittaa vielä sodankin.

Olen osaltani lahjoittanut rahaa Ukrainan sodan seurauksista kärsiville, ja lisäksi olen hoitanut pitkälti lehteni Ukrainaan liittyvää uutisointia.

Niin siinä siis kävi, että suomalaisen aluetoimittajan tittelistä huolimatta kirjoitan ulkomaan- ja kriisiuutisia sekä -artikkeleita, ja tutkivaa otetta työssäni on myös. (Sitä, mitä viime vuoden lopulla työltäni toivoin tälle vuodelle.) Kaiken muun lisäksi. Työhöni kuuluu sen ohessa jonkin verrankin eri julkaisujen taittamista, eli teknistä ja visuaalista tekemistä sekä lehden kokonaisuuden ja ajankäytön hallintaa edellyttävää puuhaa. On osattava sijoittaa ja sorvata tietyissä aikaraameissa sopiva sisältö oikeaan julkaisuun, ja mielellään vielä nätisti ja tiettyjen ulkonäköspeksien mukaisesti.

Työstän aina ehtiessäni romaanin käsikirjoituksen vaikka kuinka monennetta versiota kohti parasta olomuotoaan. Olen menossa noin sivulla 130, ja sivumäärä tuntuu koko ajan vain kasvavan… Nyt on siis meneillään siistimiskierros, jonka aikana yritän tilkitä kaikki sisällölliset ja loogiset aukot, kaunokirjallistaa ja viilata ulosantia lukijaa ajatellen ja tehdä tästä täysin selkeän ja itsenäisen kokonaisuuden, jossa kaikki on mietitty mallilleen. Freelancer-kustannustoimittaja odottelee työni valmistumista ennen kesää kommentointikuntoon. Senkin jälkeen hommaa varmasti piisaa.

Tavoitteeni on saada esikoiskirjani kustannettua joko itse tai kustantamon kautta noin nelikymppisenä.

Liikkumista en ole ehtinyt tässä kaiken keskellä vielä aloittaa. Sen sijaan olen aloittanut elämisen, eli olemme pojan ja perheen kanssa tehneet jo leikkikaverivierailuja sukulaisille ja kavereille Turkuun, ollaan käyty täällä Lohjalla potkukelkkailemassa kaupungin lainakelkalla Lohjanjärven jäällä, ihmettelemässä paloautoa Ojaniitun koulun pihalla lasten tapahtumassa, alettu metsästää kivoja leikkipuistoja, ja eilen käytiin Korkeasaaressa ja hämmästeltiin pilvenpiirtäjiä Kalasatamassa ja rakennustyömaata Triplan ympärillä Pasilassa!

On raskasta tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, edistää vapaa-ajalla itselle tärkeitä päämääriä ja olla kelvollinen perheenäiti, mutta samalla en osaisi elää toisinkaan.

Rakastan työtäni, kirjoittamista, maailman tutkimista ja ajattelemista, lukemista, mutta myös perheen kanssa yhdessä puuhastelua, mahdollisuuksien tarjoamista pojalle.

Ja poika on aivan tavattoman reipas: hän tekee ujostelematta tuttavuutta vieraiden ihmisten kanssa, muistaa ulkoa useita laulunpätkiä, loruja ja tarinoitakin sanatarkasti kirjoista, treenaa mielellään oma-aloitteisesti kirjoittamista, omaksui YouTube-videoilta jopa värejä englanniksi ja sen sellaista. Ikää on vielä alle 2,5 vuotta.

Maailma on hullu, mutta tämän perheen ja kaiken muun ansiosta pärjään kyllä. Onneksi myös jokunen ystävä ja perheenjäsen on pysynyt koronahaasteista ja ruuhkavuosista huolimatta yhä mukana menossa.