Hämmästelyn aiheita I
Päällimmäiset hämmästyksen aiheeni intissä kahden ensimmäisen viikon aikana olivat…
1. naisten suhteellisen suuri määrä alokkaiden joukossa! En olisi uskonut meitä olevan juuri tuvallista enempää, mutta todellisuudessa kahden ihmisen sormet eivät riitä laskemaan varuskuntamme tuoretta naistaistelija-ainesta (naisten tultua osaksi kasarmien miehistöä 90-luvun puolivälissä, alettiin sotamiehiä nimittää sukupuolineutraalisti taistelijoiksi). Myös vuoden aiemman saapumiserän sotilaat ovat ihmetelleet heinäkuisen saapumiserän naisrynnäkköä. Voihan olla, että vuoden lämpimämmällä aloitusajankohdalla on jotain tekemistä asian kanssa…
Tuvassani asuu lisäkseni kuusi itseäni nuorempaa naista ja meitä johtaa naisalikersantti. Toisinaan tuntuu kummalta olla armeijassa ja kuunnella tuvan seinien sisällä tyttöjen juttuja ja kikatusta, mutta toisaalta on hienoa voida vertailla kokemuksia samaa sukupuolta olevien kanssa. En ole kyllä tavannut ainuttakaan ikätoveria, joten taidan olla siinä suhteessa harvinaisuus. Olen kuullut huhuja siitä, että varuskunnassa lymyäisi ainakin pari 28-vuotiasta naista, mutta he ovat eri yksiköissä ja suuntautuneet toisenlaisiin tehtäviin kuin minä.
Naisiin suhtautumisesta en vielä osaa sanoa lopullista arviota. Menomatkalla kohti varuskuntaa koin kummeksuntaa konduktöörin osalta näyttäessäni hänelle litteraani, ja kysyessäni tietä varusmieskuljetuksen luo, eivät minua neuvoneet tuntemattomat nuoret miehet kadulla tuntuneet uskovan, että olin todella menossa varuskuntaan enkä vain sille suunnalle. Totta vie, olin itsekin vähän epäuskoinen siitä, mihin olin ryhtymässä, kun varusmiehiä kuljettavaan bussiin jonotti letka siilipäisiä poikia ja minä. Silloin jännitti, mutta bussissa tapasin ensimmäisen ”naiskollegani”, joka vaikutti tavalliselta nuorelta naiselta, ja olo helpottui.
Kaikki tapaamani naisalokkaat ovat tavallisia, mutta tietenkin persooniltaan toisistaan poikkeavia naisia. Jokaisella lienee hieman erilaiset vaikuttimet asepalveluksen valintaan. Osalla asiaan liittyy suvun perinteitä ja tietenkin ammattihaaveita, kuten esimerkiksi poliisikoulu, ja taustalta löytyy jokaiselta liikuntaharrastuksia. Näistä naisista huomaa, että voi olla yhtä aikaa naisellinen ja armeijakelpoinen, sillä ei meistä miehiä saa, vaikka munaa ja asennetta löytyykin!
2. miten hyvässä fyysisessä kunnossa oikeasti olen iästänikin huolimatta. Juoksin alokasajan fyysisiin testeihin kuuluvassa Cooperissa eli 12 minuutin juoksutestissä tuloksen 2575 metriä! Se tarkoittaa naisten asteikolla hippusta vaille kiitettävää tulosta eli hyvän suorituksen ylärajaa.
Tästä huolimatta lähes jokaista lihasryhmääni särkee kahden tiukkatahtisen viikon päätteeksi. Takapuoli on selvästi saanut treeniä, reisissä ja pohkeissa tuntuu kasarmin portaissa ravaaminen ja koko yläkroppa tietää tehneensä töitä niin ampuma-asentoa treenatessa kuin jatkuvasti ryhdissä seisoessa.
Ei sitä turhaan sanota, että intti on Suomen suurin kuntokoulu! Odotan olevani huippukunnossa armeijan lopulla…
3. miten paljon hiuksista voi olla harmia! Suosittelen armeijan aloittaville naisille lyhyttä hiusmallia niiden kuuluisien harmaiden hiusten välttämiseksi! Niitä kertyy, kun joutuu jatkuvasti särmäämään vauhdikkaassa menossa hapsottamaan yltyviä kiehkuroita pinnein ja soljin sekä geelein ja lakoin…
Särmä ja sotilaallinen olemus ovat kasarmilla ja sen ulkopuolellakin ehdottomia eikä niihin kuulu joka suuntaan retkottava pehko.
4. mustelmien kertyminen! Polvien varassa tulee tehtyä paljon…
Jatkuu…