Reservin rauhaa ja rakkauttakin
Intti päättyi yli kuukausi sitten, mutta ei ole jäänyt unholaan:
Tapaan erään hienon inttikaveriporukan suurella todennäköisyydellä syksyllä. Toivon, että tapaamisista muodostuisi perinne, ja että muitakin tuttuja naamoja näkisi edelleen reservissä. Mitä niistä tyypeistä kuoriutuukaan?
Ruotuväessä on vieläkin julkaistu muutama kirjoittamani juttu, ja ehkä edelleenkin. 🙂
Leirielämä alkaa minulla jälleen viikon kuluttua eräopaskoulun muodossa. Voin jo aistia alkusyksyisen pohjoissuomalaisen metsän tuoksun, vapauden, vastuun, haasteet ja pienet, suuret, kauniit hetket keskellä luontoa omassa porukassa… Puhumatta niistä maailman korkeimmista vuorista, jotka minulla ovat suuntana ja tavoitteena. Haasteet, uudet haasteet ja ympyrät: elämän suola. Elän unelmaani.
En ole unohtanut enkä luopunut katastrofialueisiin liittyvistä unelmistani. Elän äkillisistä yöllisistä herätyksistä, maanjäristysalueen uudelleenjärjestelyistä, valtavan metsäpalon laajenemisen aiheuttamasta huolesta, auttamistilanteen kehooni pumppaamasta adrenaliinitujauksesta, myöhäisillan haastattelukeikasta laittomien pakolaisten kanssa… Ja tottahan tähän kaikkeen liittyy kirjoittaminen ja valokuvat.
Koen olevani valmiimpi ja kokonaisempi persoonana kuin ennen. Uskallan tarttua toimeen uusillakin alueilla entistä määrätietoisemmin, kannan itseni ryhdikkäämmin, voisi sanoa, että jopa kunnioitan itseäni jossain mielessä enemmän. Tunnen vahvuuteni entistäkin paremmin ja uskallan kehittää heikkouksiani.
Pidän itseäni valmiimpana johtajana kuin ennen.
Ja entä, mitä intin osittainen unohtaminen ja reservin vapaus ovat tuoneet?
Noh… Ainakin seuraelämäni on ollut erinomaisen runsasta. Kavereita on tullut nähtyä oikeastaan joka päivä.
Deittailu on ollut niin helppoa ja aikatauluni niin joustavat asian suhteen, että olen käynyt ulkona muutamankin potentiaaliselta netin profiilissaan vaikuttaneen miehen kanssa. Ei osumaa kuitenkaan, mutta hyvin kiinnostavia ihmisiä. Olen oppinut jotain myös onnistuneista ja epäonnistuneista treffeistä ja niiden tyypillisistä kaavoista.
Sen sijaan huomasin rakastuneeni ennen ystävänäni pitämääni mieheen. Luultavasti suunnitelmani ja maantieteellinen etäisyys tulevat tappamaan homman alkuunsa, koska en todellakaan aio jättää toteuttamatta itseäni. Jo tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa, että en ole kokenut näissä lähes 30 vuodessa mitään vastaavaa. Kiitos kaunis. Ilman inttiaikaa olisi tämäkin oikeastaan jäänyt kokematta.