Astetta kovempi ja pehmeämpi muija
Väsynyt selfie-poseeraus Arlandan lentokentän vessassa unettoman yön jäljiltä. Perusmeininki.
Armeijassa terästetyistä taidoista oli viime viikolla konkreettista hyötyä minulle ja tulevaisuudessa toivottavasti kauttani muillekin! Ainut, mitä en ollut valitettavasti viime kuukausina treenannut, olivat ruotsin kielen taidot, mutta vielä pari viikkoa ja olisin puhunut toista kotimaista kuin vanha tekijä.
Osallistuin Ruotsissa järjestetylle konfliktialuetoimittajien turvallisuuskurssille. Kaiken muun tilaisuuden annin ohella oli hyvä päästä vertaamaan omia kansainvälisesti mitattavia ja kielitaidosta riippumattomia kykyjä ja ominaisuuksia muihin media-alan ammattilaisiin. Väitän, että ”lumpen” on vaikuttanut positiivisesti muun muassa suunnistustaitoihini, epämukavuuden ja epävarmuuden sietokykyyni, fyysiseen kuntoon, väsymyksen kestämiseen ja itsearvostukseen sekä -luottamukseen tilanteissa, joissa itse poikkeaa muusta joukosta. Myös ensiaputaitoja olen puolentoista vuoden aikana päässyt treenaamaan jo useaan otteeseen eri koulutuksissa, joten turvallisuuskurssin EA-osuus oli hyvää kertausta.
Syyssade ei kastele.
Mennyt vuosi oli mahtava, vaikka ei aina helppo. Leijonanosan siitä vietin Ruotuväen palveluksessa, ehdin kierrellä pari viikkoa Balkanilla, viettää kesää kuumassa Helsingissä, aloittaa eräoppaan opinnot ja muuttaa uuteen kotikaupunkiini Tampereelle.
Kalanaisen saalis.
Tiedän, miltä tuntuu kiivetä läpi yön 25 asteen pakkasessa ylös alas Helsingin korkeinta kohtaa, laulaa karaokessa inttikaverin kanssa duettona ”Minä suojelen sinua kaikelta” (vaikka se kuulostikin enemmän huutamiselta), uida toukokuisen Vantaajoen poikki, tarkkailla Utin jääkärirykmentin aamuöistä harjoitusta Helsingin metrotunnelissa, kiivetä minareettiin Bosnia-Hertsegovinassa ja vuorelle Kroatiassa, tapailla kansantanssien askelia hääjuhlassa Romaniassa, leireillä loppumattomassa sateessa eteläsuomalaisissa kansallispuistoissa, valaistua äiti Ammasta, toimia valokuvaajana elokuvafestivaaleilla ja kuunnella ruotsalaisten reportterikollegojen tarinoita ohi viuhuvista luodeista maailman vaaranpesäkkeissä.
Kaunis Suomen luonto.
Pidän lopulta tämän vuoden kovimpana saavutuksena sitä, että minusta tuli henkilökohtaisessa elämässäni parempi ihminen. Uskalsin rakastaa. Se oli huikeaa. Tulkoon vuodesta 2014 entistä ehompi.
