Jus ad bellum: Au naturel!
Smoukahontas jää kakkoseksi tälle muuttumisleikille… 🙂
Joku kyseli, miltä näytän, kun intistä on kulunut useita kuukausia… Heh, siltä samalta mimmiltä, jonka ei olisi voinut kuvitella pärjäävän viikkoa kauempaa ilman ehostusta. Lähes kaikki elämässä on niin tilanneriippuvaista: jos kysyt minulta vaikkapa, mitä syön yleensä aamiaiseksi, vastaus on, että riippuu siitä, missä ja miten asun. Gran Canarialla vaaleaa leipää hillolla ja oikealla voilla, Tampereella ruisleipää juustolla (toisinaan myös pestodipillä taikka hunajalla tai tomaattimurskalla ja sulalla juustolla, nam-nam…) ja intissä näkkileipää leikkeleellä. Sama juttu nyt sitten esimerkiksi sen ulkonäön kanssa.
Kevään kuluessa olen menettänyt painostani 3-4 kiloa ja hankkinut taas vähän habaa syksyn mittaan kadonneen tilalle. Avoimen yliopiston opinnot ovat sujuneet ihan hyvin tähän mennessä: muun muassa ekasta jännittämästäni tentistä (konfliktinratkaisu) sain täydet pisteet. Edelliset kokeeni olivat aliupseerikurssin kokeita, ja vaikka nekin sujuivat mainiosti, on yliopistokurssin lukeminen toisenlainen prosessi. Aliupseerikurssilla olet jatkuvasti tekemisissä niin teoriassa kuin käytännössä asioiden kanssa, joita kokeessa kysellään, mutta avoimessa yliopistossa lukeminen ja perehtyminen on pitkälti omalla vastuulla. Salilla ja töissä käydessä luvut jäävät sivuun ja pää lepää; ei välttämättä tule hirveästi pohdittua kansainvälistä politiikkaa tai tietojenkäsittelytieteitä.
Huomaa kyllä, että intin jälkeen ohjatut salitreenit tuntuvat ”miellyttäviltä”; tunnin kesto ja erilaiset liikesarjat ovat ennalta tiedossa toisin kuin metsäleirien tai marssien kulku. Tietysti jokainen varusmies näkee viikko-ohjelmasta, mitä suurinpiirtein tuleman pitää ja mitä vaaditaan, mutta yllättäviä tilanteita tulee eteen silti.
Meikäläisen arkikäyttäytyminen poikkeaa paljonkin inttiajoista: salillekaan en mene laittautumattomana ja oikeastaan rakastan huoliteltuna olemista. Jos elämässä ei olisi vaihtelua, niin olisihan se aika kyllästyttävää! Mutta ei kai kukaan tosissaan pynttäydy vuorokauden yhtämittaiselle marssille vesisateeseen tai lähtiessään luontoon samoamaan omaksi ilokseen? Come on! Kaikilla on oikeus (ja velvollisuus) joskus keskittyä muuhun kuin viehättämiseen. Nykyinen hiusvärini ei tulisi armeijassa kuuloonkaan ja se on ihan hyvä juttu.
Lähestyvä kesä ja reservi on mahtava yhdistelmä…