Askeettista elämää Argentiinassa
Töihin palaaminen kaukaa Argentiinan maaseudulta on ollut näin vuoden alussa piskuinen kulttuurisokki. Oli kyllä ihanaa opetella ratsastuksen kaltaista taitoa ilman tarkoitusta hankkia muodollista pätevyyttä, opintopisteitä tai täytettä ansioluetteloon. Vailla hajua siitä, mitä tuleman pitäisi tai mihin hevosen kanssa tänään tai huomenna tai ensi viikolla joutuisi.
Espanjaa pääsi myös monien vuosien tauon jälkeen treenaamaan puhumalla ja kuuntelemalla. Ruoste ehti hieman taas hälvetä siitä taidosta. Tulia sai sytytellä erinäisiin tulipesiin, kerätä kymmenien husky-koirien kakkoja näiden häkeistä (Tähänkö todella tuore maisteri kelpaa? :)), viedä ja hakea heppoja laitumen ja kotipihan väliä, ja tietysti ratsastella mitä vaihtelevimmissa maastoissa. Argentiinalainen elämäntyyli ja mentaliteetti on oma lukunsa, ja se opetti minulle paljon askeettisen maalaiselämän lisäksi.
Teoreettinen opiskelu ja lukeminen korostui viime vuonna korkeakouluopintojen päättymisen myötä (sekä harrastuksena), mutta koen yhtä lailla tärkeäksi käytännön asioiden oppimisen ruohonjuuritasolla. Hevoselämä vastasi hyvin jälkimmäiseen tarpeeseen, ja loppuvuoden matkani olikin yksi elämäni parhaita ja kiinnostavimpia. Pääsin taas testaamaan rajojani ja oppimaan kaikenlaista kantapään ja vaarallisten suoritusten kautta. Rakastan sellaista. Sydämen täytyy aina vähän tykyttää. Silloin päähänkin tallentuu yleensä jotain arvokasta.
Parisuhde kesti monienkin päivien radiohiljaisuuden hienosti. Ikävä tuli molemmin puolin Atlanttia ja toiveissa hiljaisina hetkinä siinteli yhteinen uusivuosi, joka lopulta koitti. Kera makoisien espanjalaisten turronien. On siedetty toisiamme jo kolme vuotta eikä tilanne vieläkään vaikuta ylitsepääsemättömältä. Toisin sanoen, viihdymme tässä suhteessa, yhdessä ja erilläänkin. (Koska olihan se nyt mahtavaa viettää yksin iltaa Neuquenissa tai Buenos Airesissa, koska sellaista olen viime vuosina päässyt kokemaan niin harvoin! Yksin ulkomailla saati sitten suurkaupungissa.)
Tältä vuodelta odotan itseltäni erityisesti ammatillista kehitystä ja toivon siihen myös ulkoisia mahdollisuuksia. Vaikuttaa siltä, että sellaiset minulla seuraaviksi kuukausiksi jo onkin.