Elämä etenee. Pojan reaktiot alkavat olla aina vain tarkoituksenmukaisempia ja hän osaa jo vaatia ja manipuloida meitä vanhempia. Hän kierii ja ryömii tutkimusmatkoillaan lattialla, istuu koko ajan jämerämmin, osoittaa kiinnostusta kiipeämiseen, heittelee esineitä, kiljuu, karjuu ja käy läpi aakkosia, tavuja ja äänenkorkeuksia, narskuttaa maissinaksuja ja Puffi-muroja kahdeksalla hampaallaan, tutkii muun muassa kuvakirjoja ja erilaisia kiinnitysmekanismeja […]

  Mikä täydellinen juhannus: kolme peräkkäistä yötä kokonaan ja pitkään nukuttuja öitä! Äitini vahti poikaa yöt ja me vanhemmat koisattiin mökin yläkerrassa melatoniinin voimin. Tällaista spektaakkelia ei ollut tapahtunut ainakaan kahdeksaan kuukauteen… Nyt taas jaksaa ainakin muutaman viikon seuraavaan mummilakäyntiin asti. Olisi kai ollut fiksua muuttaa vauvavuodeksi isovanhempien naapuriin, mutta sitä ei tullut ajatelleeksi ennen […]

Takana on kolme kuukautta sosiaalista eristäytymistä. Uutiset koronan talttumisesta Suomessa ovat ihanaa luettavaa ja kuultavaa, sillä nyt uskallamme hiljalleen taas alkaa elää. Ensimmäinen perheen kunnollinen sosialisointireissu on juhannuksen matka Keski-Suomeen isovanhempien mökille. Meillä ei ole miehen kanssa ollut yhteistä aikaa kunnolla yli seitsemään kuukauteen. On siis aivan mahtavaa, jos mummi ja vaari onnistuvat viihdyttämään poikaa […]

Kirjani ensimmäinen käsikirjoitusluonnos on valmis, 189 liuskaa. Urakkaan meni noin vuosi, eli loppupuoli vuodesta 2018 ja alkukuukaudet vuodesta 2020. Nyt annan työn levätä pari viikkoa, kaivan punakynän esiin ja yritän sitten saada nivaskan tulostettua paperille merkintöjen tekoa varten. Etsiskelen ja lueskelen parhaillaan kirjoja kirjoittamisesta, ymmärtääkseni, millaisiin asioihin tässä editointivaiheessa ja uudelleenkirjoituksen aikana kannattaa missäkin kohdassa […]

Poikani täyttää ensi viikolla puoli vuotta ja äitiyslomani on kestänyt seitsemisen kuukautta. Minulla on ollut silloin tällöin aikaa miettiä, miten menneiden 17 vuoden aikana olen kehittynyt erilaisten työkokemusteni kautta. Niin kauan olen tavalla tai toisella ollut mukana työelämässä, vaikkakin korkeakouluopintojen ja niiden aikaisten kesätöiden päättymisestä onkin vasta noin 11 vuotta. En laske kolme vuotta sitten […]

Keväästä ei tullut ihan sellainen kuin kuvittelin. Ehdimme pienen pojun kanssa juuri aloittaa muskarin, kun iski korona-aalto ja pyyhkäisi meiltä mahdolliset uudet äiti- ja vauvakontaktit. Samalla minun ja mieheni eka deitti-ilta vauvan syntymän jälkeen peruuntui, kun mummi ei päässytkään pikkuruista vahtimaan. Ja moni muukin juttu siirtyi jonnekin tulevaisuuteen. Meillä on kuitenkin kaikki hyvin, kunhan pysytään […]

Ponteva poikani on nyt kolmikuinen ja tunnen viimein selvinneeni uuteen rooliini äitinä. Ei ole ihan helppoa viettää 35 vuotta lapsettomana, päättää sitten yrittävänsä tulla raskaaksi, ettei yrittämättömyys myöhemmin kaduta, ja humpsahtaa siitä melkein kertarysäyksellä lapsellisten joukkoon. En ole tottunut siihen, että minussa roikutaan fyysisesti melkein 24/7. Olen aika itsenäinen tyyppi. Vauvan tarvitsevuus on ollut välillä […]

Vuosikymmen vaihtuu. Aloitin sen Kanarialla hotellilla työvuoron päätyttyä skandinaavista showtiimiä seuratessa ja mukana laulaessa. Backstreet Boys: As Long As You Love Me. Tammikuu 2010. Olin 26-vuotias ulkomailla hotellissa työskentelevä, juuri sinkkuuntunut tuore medianomi. Rakastin uutta, aurinkoista ja vapaata elämääni ja edessä olikin monta upeaa seikkailua. Tammikuu 2020 valjennee parikuukautisen poikani ja mieheni seurassa sukulaisilla. Olen […]

Vuoden resepti: Olenkohan mitään uutta kokeillut tänä vuonna valmistaa? Epäilen. Ensi vuonna taas, nyt kun makuaistini on taas ennallaan. Luvassa on perhekokkailuja. Vuoden ravintolakokemus: Ainakin Oodles of Noodles (Planeterra-hyväntekeväisyysprojekti) Vietnamin Hoi Anissa ja vastaavanlainen harjoitusravintola (taisi olla) New Hope Kambodzan Siem Reapissa. Paikallisia makuja ja kulttuuria ja nuorten tukemista urallaan. Fazerin lounasravintola Alma-talolla on myös […]

Elämäni toinen intti on lopuillaan: laskettuun aikaan on jäljellä tasan kaksi viikkoa. Jokunen kivulias harjoitussupistus on jo öisin iskenyt, vauvanhuoneessa on kaikki tarpeellisin jo olemassa hoitopöydästä pinnasänkyyn ja pikkuruisiin vaatepinoihin. Jos jotain, menneet 8-9 kuukautta ovat opettaneet sitä kuuluisaa armollisuutta itseä kohtaan. Liian usein, äitiyslomallakin, ajatukset karkaavat töihin ja työmaailmaan. Mitä minun pitäisi tehdä samalla, […]