Keski-ikäistymistä
Kesä on ollut töiden kannalta – ja muutenkin – erinomaisen mainio.
Nautin eniten media-alalla monipuolisen uutisjournalismin ja asia-artikkeleiden tekemisestä, ja nyt koko kesä on ollut juuri sitä! Toki, se on ollut myös lehden taittamista ja muita toimituksellisia rutiineita, mutta kaikki tämä on myös tärkeää median toiminnan hallitsemiseksi.
Vähiten olen nauttinut noin 40 minuutin työmatkoista moottoritiellä omassa autossani. Ei tarvita kuin yksi liian väsynyt iltavuoron jälkeinen olotila, ja tie saattaa päättyä siihen. Mikäli tie kesänkin jälkeen vie Lohjalle, olemme täysin valmiit muuttamaan seudulle.
Tänään päättyvät Asuntomessut Lohjalla aiheuttivat senkin, että aloin, ja aloimme miehenikin kanssa, pohtia omakotitalon rakentamista. Sellaisen pienen ja modernin, kolmen hengen perheelle sopivan, johonkin sopivaan ja kivanoloiseen paikkaan. Riippuen ihan siitä, mistä päin minä töitä saisin. Mieheni on siis it-alalla, ja pystyy tekemään käytännössä kaikki työt kotoa, joten sijainnilla ei ole hänelle siinä mielessä niin suurta merkitystä. Minulle mielekkäillä lähitöillä on hyvin suuresti vaikutusta elämäniloon ja merkityksellisyyden kokemiseen. Ja normaali, säännöllinen palkkakin on ihan kiva juttu. Katsotaan, saanko 40-vuotislahjaksi oman kotitalon, ja sen julkaistun esikoiskirjan.
Muutama vuosi sitten, ennen lasta ja koronaa, aloin myös haaveilla majatalon perustamisesta. Varasin paikan yrittäjyyskurssilta ja lähdin mukaan erään nuorkauppakamarin toimintaankin ihan tulevaa yrittäjyyttä ajatellen. Noh, sitten elämä muutti taas kurssiani enkä päässyt haaveessa alkua pidemmälle. Mutta katseltuani nyt hetkisen Lohjaa, mietin, että ehkä sitäkään haavetta ei tarvitse lopullisesti hylätä. Kirjoittamista ja toimittamista kyllä rakastan eniten, mutta olen ihaillut paljon eri puolilla maailmaa näkemiäni ja kokemiani majataloja pitäjineen. Olen kaiken kokemani perusteella muokannut visiota siitä, millainen minun majataloni olisi. Siinä yhdistyisi minulle tärkeitä asioita ja arvoja. Täysin yksin en yritystä kuitenkaan haluaisi vetää, varsinkaan, jos kirjoittaisin siinä ohella, vaan tarvitsisin luultavasti yrityskumppaneita. Mieheni ei ole kiinnostunut matkailubisneksestä, joten tämän asian kanssa olisin varmaankin yksin, itsenäinen toimija.
Kirjaani en ole nyt edistänyt. Ei ole ollut aikaa. Olen kylläkin saanut eräältä kirjoittajakollegalta oivaltavaa palautetta tekstistäni. Kiitos! Olen taas alkanut juosta lyhyitä, vartin mittaisia lenkkejä. Ne tuntuvat hyvältä. Ja olen lukenut kirjoja ympäri maailmaa, pian jo 40. valmiin ja julkaistun romaanin tänä vuonna.
Poika on oppinut kirjoittamaan magneettiaakkosilla ensimmäisen sanansa. Hän puhuu jo aika paljon ja jopa ymmärrettävästi. Hänellä päiväkoti alkaa taas pian. Vielä ehditään vaihtamaan maisemaa ennen kuin hän saa pysyvämpiä kaverisuhteita.