Kirjan kirjoitusmaratonin välietapilla

Kirjan viimeisin käsisversio lähtee Etelä-Amerikassa asuville koelukijoille saatuaan suomalaiselta koeyleisöltä varsin positiivista palautetta (sekä toki myös loistavia muutosehdotuksia). Myös kustantamot saavat kahdeksannen kerran uudelleenkirjoitetun työni pian pöydilleen tai ruuduilleen.

Kaksi vuotta on kirjoitustyön aktiivisessa vaiheessa kulunut. Olen väsynyt mutta tyytyväinen lähes jokapäiväisen puurtamisen jäljiltä. Tulevia muutoksia odotellessa. Nopeampaahan tämä olisi ehkä ollut ilman äitiyttä, mutta olisiko minulle ilman lasta tullut mieleen panostaa kirjan kirjoittamiseen tällä tavoin? Jaa-a. Kuka tietää.

Äitiyteen olen sitäkin tyytyväisempi. Poika on ollut yli puolitoista vuotta pitkälti kotihoidossa. Hän on edelleen mainio, kuten koko perheemme. Olemme jaksaneet aika lailla hyvin koronoista ja muusta huolimatta. Ja isäkin osallistuu mukiinmenevästi.

Uusi työni alkaa kohta puoliin. Jännittää, miten kaikki käynnistyy uudenlaisessa elämänvaiheessa. Miten mieheni pärjää isyyslomalla pojan kanssa? Miten kokopäivähoidossa sujuu? Muistanko enää puolentoista vuoden tauon jälkeen, miten työelämässä ollaan? Heh. Luultavasti kaikki palailee mieleen.

Ostimme myös elämämme ensimmäisen oman auton. Meidän piti vältellä biilin hankintaa viimeiseen asti, mutta kyllähän se helpottaa pendelöintiä ja sukulointia pienen ihmisen kanssa, varsinkin koronapandemian yhä jyllätessä. Isästäni oli huomattavasti apua käytetyn auton valinnassa ja kunnostuksessa, eläköitynyt autokauppias.

Sain myös ensi kertaa rahaa käsikirjoituksen koeluvusta. Tänä vuonna olen muutenkin jälleen ehtinyt lukea jo kymmeniä kirjoja lukuisten kässäreiden sekä omani kahlaamisen lisäksi.

Elämä on lopultakin mahtavaa, vaikka uusi välillä jännittääkin. Se kuuluu asiaan.

Tästä tulee upea kesä!