Kirjoitan, siis olen olemassa, osa 1 678

Pahoittelut, seuraava teksti on aika tylsää, mutta aion kertoa, kuka olen, siis kirjoittajana, koska mihinkään muuhun asiaan en koko elämäni aikana ole kiinnittynyt samalla tavalla kuin kirjoittamiseen.

Olen äitiyteen kasvamisen aikana miettinyt, kuka olin ja kuka edelleen olen ja haluan olla.

On selvää, että olen ainakin kirjoittaja.

En ole maailman kokenein kirjoittaja, mutten kokematonkaan. Mutta lähtökohta on tämä…

Olen elämäni aikana kirjoittanut arviolta vajaat puolitoista tuhatta juttua, joista ainakin yli kaksi kolmasosaa on niin sanotusti normaalipituisia painettuja tai sanomalehtijuttuja (joista monista on toki olemassa digiversiotkin). Loput muutama sata juttua on ollut lyhyempiä ja keveämpiä digijuttuja. Useimpien juttujen tekoprosessi on kestänyt korkeintaan päivän tai pari, ja valtaosan sisältöön ei minun ja juttujen kohteiden lisäksi ole puuttunut kukaan muu. Jutut syntyivät, kun olin 19-35-vuotias. Pääosin olen työskennellyt sopimuksella tai kuukausipalkkaisena, vain harvoin freelancerina. Useimmat free-tarinani on ostettu, muutamasta on kieltäydytty. Toimittajuuden lisäksi olen hetken aikaa huhkinut toimitussihteerinä, mikä viimeistään opetti minulle, että olen soimannut itseäni usein liikaa tekemistäni mokista työssäni. Erinomaiset jutut, kuten muukin erinomainen elämässä, ovat yleensä monen ammattilaisen yhteistyön tulos, eivät yksilölaji, vaikka toki jokaisen täytyykin tehdä parhaansa omalla alueellaan.

Olen kirjoittanut kaksi muutaman kymmenen sivun tutkielmaa, amk-opinnäytteen ja gradun, joista toisen tekemiseen meni muutama kuukausi, toisessa vierähti käytännössä noin puolitoista vuotta. Kummatkin tein osin ulkomailla, Espanjassa ja Namibiassa. Nyt kirjoitan ensimmäistä vajaan parin sadan sivun mittaista romaania, jonka teossa vierähtää vähintään pari kolme vuotta. Sekin sijoittuu ulkomaille, Argentiinaan.

Olen lukenut satoja kirjoja. Vuosittain keskimäärin parikymmentä, joskus paljon enemmän, joskus jopa vähemmänkin.

Olen kirjoittanut satoja blogitekstejä, lukuisia päiväkirjoja seitsenvuotiaasta teini-iän lopulle, kymmeniä kirjeitä, ja runsaasti tarinoita ja kirjojen alkuja lapsesta parikymppiseksi asti. Runojakin minulta on syntynyt.

Luonnostelen ajatuksiani usein tekstareiksi, se on outo ja pinttynyt tapani, mutta vaikuttanee kirjoittamiseeni. Somekin varmasti näkyy jokaisen meidän kirjoitus- ja itseilmaisutyyleissä.

Olen kirjoittanut kymmeniä mainostekstejä, tehnyt muutaman mainosvideon yhteistyössä muutaman ammattilaisen kanssa, tehnyt 20-30 tv-juttua yhteistyössä kuvaajan ja leikkaajan kanssa sekä valmistanut alusta loppuun usean radiojutun. Olen myös juontanut opiskelijaradio- ja tv-lähetyksen kerran tai pari. Ja valokuvannut runsaasti töissä ja vapaalla vuosien mittaan sekä taittanut lehtiä. Tiedotuspuolella olen tehnyt töitä yhden kesän ajan. Ja olen itse asiassa myös osallistunut kirjan tekoon taltioimalla evakkoisoäitini haastattelun ja kirjoittamalla hänen muistoistaan luvun tai pari.

Näillä eväin aion jatkaa kirjoittamista, tavalla ja toisella.

Tuntuu mukavalta ja hyvältä ajatella, että on jotain, mikä on aina ollut osa elämääni ja mitä voin yhä pitää omanani. Lapsi muutti minussa paljon kerralla, teki rajan entisen ja nykyisen välille, ja on sellaistakin, mistä pitää luopua ja mikä ei tunnu enää omalle.

Romaanin julkaisun lisäksi haaveilen faktapohjaisen kirjan tekemiseen osallistumisesta tai uudesta tutkimustyöstä sekä pidempien artikkelien työstämisestä. Ainakin nämä ovat tulevaisuudessa työn alla ja mielessä.