Kokkaan nakuna…

Täytän 33 ja edessä aukeava maailma näyttää hyvältä. Siihen haluan uskoa, koska takanakin on monta hienoa tarinaa. Kuulin alle linkkaamani biisin ensimmäistä kertaa asuessani jokunen vuosi sitten hetken aikaa kaverin vierashuoneessa… Kadehdin positiivisessa mielessä hänen vuosia kestäneen parisuhteensa laatua, ja jotenkin sen kodin rakkaudentäyteinen tunnelma kiteytyi alla soivaan kappaleeseen. Kun tätä eräänä iltapäivänä luukutettiin asunnon olohuoneessa viikkosiivouksen lomassa, tiesin, että juuri siltä kodin ja elämän pitäisi jonain päivänä tuntua.

Se ei edes ollut mikään tietoinen päätös etsiä vastaavaa, vaan sellainen kokonaisvaltainen turvallisuuden ja onnellisuuden kokemus, joka jäi mieleen. Ei mennyt kuin puoli vuotta, kun olin päättänyt vuosia kestäneen sinkkuelämäni, ja nyt minusta tuntuu omassa kodissani samalta kuin silloin muualla. 

Niin käy hyvin harvoin. Useammin sitä huomaa miettivänsä, missä kaikkialla sitä voisi olla, koska tietyt tunnelmat eivät seuraa mukana. Ne kuuluvat vain tiettyihin elämänvaiheisiin ja pompsahtavat mieleen hetkinä, joina huomaa, ettei mitenkään pysty repeämään moneen paikkaan, vaikka haluaisi. En voi olla tapaamassa vanhempiani toisella puolella Suomea, vaihtamassa kuulumisia vanhojen kavereiden kesken, surffaamassa etelän lämmössä, ratkomassa maailman ongelmia toisella mantereella ja oman kodin rauhassa kasaamassa vaatekaappia makuuhuoneeseen. On varmaa, että useimpiin paikkoihin, joissa on ollut todella mahtavaa, en palaa koskaan uudestaan. Koskaan vaan ei tiedä varmasti. Mutta tässä nykytilanteessa täytyy olla jotain erityistä, koska siihen yhdistyy näin levollinen kappale. Se ei ole minulle normaalia.

For 33… Whatever it means…