Korkokenkien lumo ja herrasmiesten seura
Naisellisten kenkien ostaminen ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä!
Voi pojat, kun työelämässä joskus olisi kovan päivän päätteeksi päässyt päristämään stressin konekiväärillä Rambon tyyliin tai räjäyttelemään metsään… Nyt on sekin koettu! Heh. Henkilökohtaisesti kuumottavinta intissä tähän mennessä on siis ollut räjähdekoulutus. Myös nyrkkeily ja paini sopisi siviilissäkin paineiden purkuun.
Rankinta intissä on ollut olla nainen. Alussa kaikki oli niin uutta ja jännää, etten kiinnittänyt kettuiluun erityistä huomiota, jos sitä oli, mutta nykyisin senkin jo havaitsee. Tosin intissä kettuillaan kaikille ja kenelle mistäkin syystä, joten reagointityyli on vastaanottajasta kiinni.
Ehkä kaikenlainen stressi ja lihaskolotus sun muut palveluksen tuomat vaivat herkistävät ympäristön reaktioille. Ja tietenkin se, että haluaisi olla mahdollisimman hyvä, tämä kiltin ihmisen syndrooma. Miten sitä voisikaan olla heti ykkönen kaikessa sellaisessa, mitä ei ole harrastanut. Että prkl vaan teillekin, mutta hyvänlaatuinen sellainen!
Tiedoksi myös kaikille miehille ja naisille ilman feminismin häivääkään, että kyllä nainen tulee tietoiseksi omasta sukupuolestaan armeijan ulkopuolella ja käymättä armeijaakin. Sen takia ei tarvitse erityisesti armeijaa pelätä.
Varsinkin tehdessä omapäisiä ratkaisuja, kulkiessa yksin tai itsenäisesti maailmalla ja pyrkiessä johtamaan, kannattaa varautua siihen, että joku rientää enemmän tai vähemmän herrasmiesmäisesti apuun. Mieleen tulee pieni yksittäinen tilanne Italian Alpeilta, jossa aikoinaan patikoin paikallisen miespuolisen kaverini kanssa. Hän ojensi minulle herttaisesti kättään aluksi metrin välein jokaisen juurakon kohdalla ja aiheutin melkein eripuraa kieltäytymällä jatkuvasti avusta.
Hänhän oli vain kohtelias, mutta hyvänen aika, eihän patikoinnissa ole mitään mieltä, jos en selviydy ja koe onnistumista vaikeiden paikkojen ylityksestä itse! Sehän vaeltamisessa juuri on parasta, että suoriutuu omin voimin ja kokee tunteen vapaudesta ja itsensä voittamisesta erilaisissa tilanteissa ja pahoissakin paikoissa. Sama juttu elämän eri osa-alueilla; vaikka suhteet ja yhteistyö ovat myös tärkeitä, haluaa varmasti jokainen kokea iloa henkilökohtaisestakin onnistumisesta.
Synttärit intissä
Aliupseerikurssin ensimmäinen osio jäi taakse ja edessä on vielä pari rajua kuukautta johtajakoulutusta ennen uusien alokkaiden saapumista.
Henkilökohtaisessa elämässäni täytän pian vuosia ja syyssateille irvistellessäni totean, että mennyt vuosi on kuuteen vuoteen ainut, jonka olen viettänyt kokonaisuudessaan kotimaassa. En ole niiden vuosien aikana vielä kertaakaan viettänyt syntymäpäivääkään Suomessa, joten tästä tulee kaiken kaikkiaan poikkeuksellinen vuosi.
Yhtenä vuonna puhalsin vaihto-oppilaskavereiden mangoon istuttaman kynttilän ja palattuani aamuyöstä silloisen vuokraemäntäni hoteisiin, oli vastassa hurja espanjankielinen läksytys. Olen myös taivaltanut synttäreiden kunniaksi Madeiran levadoilla ja tutustunut Funchalin yöelämään, kiivennyt Mont Blancin rinteitä Ranskassa, havainnut tyttöjen kanssa yöpyväni laspalmasilaisessa hotellissa samaan aikaan muutaman reportterin ja ilmeisen tunnetun jalkapallojoukkueen kera sekä nauttinut sangriaillallista Aurinkorannikolla.
Jos se olisi mahdollista, olisin juossut nyt ikääntymisen kunniaksi aidon ateenalaisen maratonin. Sen sijaan saa nähdä, mitä inttisynttärit tuovat tullessaan…
Hyvä, etten saanut…
Naisellisuuteni on kuukausien tauon jälkeen palannut piristämään eloani. Teen sitä normaalisti äärimmäisen harvoin, mutta nyt olen shoppaillut pukimia niiden kauneuden, en käytännöllisyyden vuoksi!
Tämän viikonlopun viestejä kaverille, jonka kanssa kävin ostamassa uskomattoman hyviltä henkisesti tuntuneet korkeakantaiset syys- ja talvikengät lomille:
”Armeijaa käymättömän naisen on ehkä vaikea samaistua, mutta hyvä etten saanut orgasmia, kun kävelin ensi kertaa ulos uusissa korkeissa koroissani! Nyt arvostaa sitä, että näyttää joskus naiselta, se on niin spesiaalia…”
Ai miksi se nyt niin hyvältä tuntuu?
”Olet kuukausikaupalla miettinyt, ettet vain häiritse olemalla naisellinen.”
Mietin ennen inttiä vitsillä, että muutunkohan palvelusajan kuluessa rauhallisia koti-iltoja arvostavaksi pullantuoksuiseksi leidiksi. Vastaus on, että jossain määrin todennäköisesti kyllä.
Näytän edelleen halutessani naiselliselta! Aina ei tunnu siltä, että se olisi mahdollista…