Kotoilijan ja seikkailijan matkavalmistelut
https://www.youtube.com/embed/5wBTdfAkqGU” width=”560″>
Näyttää siltä, että kesäkelit eivät tästä juuri enää parane, jos eivät pahennukaan.
Ehkä hienointa tässä kesässä on, että olen päässyt monesti taittamaan lehteä (mikä on kivaa puuhaa), tekemään monipuolisia keikkoja toimittajana ja tutustumaan taas yhteen työkulttuuriin.
Mietin juuri, että on kauheaa, kun kesään latautuu aina niin paljon odotuksia. Pitäisi töiden lisäksi opiskella jotain uutta, tavata uusia ihmisiä ja kokeilla uusia harrasteita, lukea hyviä kirjoja, tehdä vähän ekstratöitä, hakea töitä syksylle, viettää laatuaikaa rakastetun kainalossa, tavata sukulaiset ja kaverit, urheilla säntillisesti ja vielä rentoutua! Vannon, etten ole tehnyt tätä kaikkea täysipainoisesti. Töiden ohessa olen tehnyt, mitä olen jaksanut ja mikä on huvittanut ja mikä on ollut välttämätöntä. Näin vapaapäivänä ajattelin rentoutua parhaaksi katsomallani tavalla.
Esimerkiksi ihanaa kirjoittaa joskus tarkoituksetonta tekstiä vailla päätä ja häntää. Se on rentouttavaa.
Amerikan-reissuun on puolitoista kuukautta aikaa. Harmittaa sinänsä, että kyseessä on hyvin turistinen reissu. Tykkään tutustua asioihin pintaa syvemmältä ja oppia ymmärtämään paikallista elämänmenoa. Mutta pääsemme ainakin näkemään paikallista luontoa ja kaupunkia, ja matkustaessa ei koskaan tiedä, mitä vastaan tulee. Äitini muistutti, että kyseessä on myös jälleen yksi parisuhdetesti meille, ja se varmasti on sitä.
Kotoilijan ja ikuisen seikkailijan liitossa täytyy oppia joustamaan suuntaan jos toiseen, tai hommasta ei tule mitään. Vielä toistaiseksi osaamme keskustella ja kertoa omista ajatuksistamme sekä ymmärrämme toisiamme. Vastakohdat jopa täydentävät toisiaan. Välillä hermot menevät, mutta kiukuttelun jälkeen taas aurinko nousee ja huomataan, että ei se nyt niin vaikeaa olekaan.
Tänään menemme viimein rinkkaostoksille, mikä on mahtavaa, koska rakastan matkoihin valmistautumista. Tämä on meille yhteistä: meistä molemmista suunnittelu on hauskaa. Hänestä matkalle lähteminen on hankalaa, kun täytyy luopua mukavuusalueestaan, ja tajuan senkin. Siltähän matkalle lähtö tuntuu, vähän ahdistavalta. Ilman pientä kirpaisua ei voi ikinä irrottautua kohti tuntematonta. Se tunne on välttämätön, mutta jossain kohdassa pelko muuttuu ihastukseksi ja kutkuttavaksi jännitykseksi.
Yksi asia, mikä matkalla ollessa toisessa voi ärsyttää, ovat erilaiset sosiaaliset luonteet. Itse olen ihmissuhteissa hitaasti avautuvaa tyyppiä, kun taas hän on alusta asti kuin avoin kirja. Matkoilla tutustun kyllä helposti uusiin ihmisiin eikä minulla ole vaikeuksia lähestyä tuntemattomia, mutta en ole keskusteluissa ja isoissa porukoissa yleensä kovin dominoiva puhuja. Olen erikoistunut privaatteihin keskusteluihin ja pieniin ryhmiin. Esiinnyn kyllä isoillakin lavoilla, jos aihe on itselleni tuttu ja sydäntä lähellä tai jos esiintyminen kuuluu työhöni tai velvollisuuksiini. Siippani taas luonnostaan nappaa pääpuhujan roolin spontaanisti, vaikka ei hänkään mikään loputon sosialisoija ole (onneksi, muuten en kestäisi).
Siinä vaiheessa, kun itse olen väsynyt jutusteluun ja kultani taas intoutuu luennoitsemaan jostain aiheesta, saattavat katastrofin ainekset olla kasassa. Totta kai kuvioon alkaa hiljalleen tottua, mutta ainakin alkuun se oli välillä rasittavaa. Mitä tästä opimme? Ole oma itsesi sosiaalisissa tilanteissa, mutta suvaitse myös toisten sosiaalisia luonteita. Etenkin parisuhteessa tämä on äärimmäisen tärkeää, jos aikoo hengata yhdessä muiden ihmisten parissa.
Muuten olen luonteeltani se eloisampi tapaus, jolla on aikaisesta aamusta lähtien selvillä, mitä kaikkea haluan päivän aikana kokea. Kultani yleensä vielä heräilee, kun olen käynyt aamulenkillä, suihkussa ja valmistanut monipuolisen aamiaisen. Sitten hän alkaa hitaasti pohtia, minne sitä suuntaisi ja minulla on jo karttaan merkittynä kymmenen pylpyrää, joista pari on täytynyt yliviivata myöhästymisemme vuoksi. Olen ehtinyt lisäksi varata aktiviteetin ja hänen tarvitsee vain istua kyytiin ihmettelemään, minne olemme tällä kertaa menossa.
Jep. Sellaisia me olemme. Odotan innolla seuraavaa matkaamme. Ehkä siitä voisi pitää yhteistä päiväkirjaa.