Lempeää itsenäisyyspäivää…

Vähän toisenlaisia kuulia ampumassa kansainvälisessä tiimissä… Positiivisten fiilisten potretti.

Hyvää itsenäisyyspäivää varusmieheltä, joka ei poistunut lämpimästä asunnostaan koko (lasin takaa) kauniina puuterilumipäivänä! Vatsaan on hulahtanut herkkuja: pari tuplakokoista porkkana- ja lanttulaatikkorasiallista, muutama joulutorttu, pipari kavereineen… Tuplamäärä kaloreita normiarkeen verrattuna, mutta inttiaikana tavanomaista. Lämpimästä suihkusta olen nauttinut kahdesti vuorokaudessa, kun kasarmilla peseydyn noin kerran parissa päivässä, leireillä en lainkaan.

Asiaan.

Koskaan aikaisemmin kuudes joulukuuta ei ole tuntunut ihan samalta kuin nyt. Päivällä Kouvolan paraatissa kollegat noudattivat samoja manöövereitä, joihin jo itse olen tottunut. Tuntemattomassa sotilaassa moni asia herätti tuttuuden tuntemuksia. Jääkärimarssin ja valalaulun sanat tulevat lonkalta.

Valmistaudun tuleviin, tärkeisiin taisteluihini fiilistelemällä esi-ja isoisien saavutuksia.

 

Juuret idästä ja rapakon takaa

Mitä suomalaisuus minulle merkitsee? Ainakin suomalaisena haluaisin olla suvaitsevainen, ymmärtää tätä heterogeenistä joukkoa, joka kutsuu itseään suomalaisiksi. Suomalaisuus merkitsee minulle monenlaista, sillä juureni ovat sekoitus karjalaisuutta, suomenruotsalaisuutta ja onhan niissä tarinoiden mukaan ripaus tummaa romanivertakin sekä sukukirjaa referoiden Eestistä keskiajalta periytyviä aineksia. Varsinainen keitos siis, kuten varmasti yhden jos toisenkin sukupuiden koukerot.

Siksipä erilaisuuden ymmärtäminen ja suvaitseminen, lähimmäisen rakkaus on tärkeää, ja näin varsinkin maanpuolustuksessa. Joukon yhtenäisyys on iso tekijä tehtävien onnistumisessa, oli sitten kyse yksittäisen taistelijan tai suuremman joukon tekemisistä.

 

Katastrofin kaava

Viestinnän on kuljettava ja onnistuttava, on koettava luottamusta toisia kohtaan, opittava virheistä, havaittava ja hyväksyttävä ne, niin omat kuin muiden tekemät. On löydettävä niin menestyksen kuin katastrofin kaavat testaamalla toimintaa ja löytämällä eri henkilöiden heikkoudet ja vahvuudet sekä yhteispelin toimivuus. On kestettävä ja kyettävä luovimaan hankalissakin tilanteissa sellaistenkin ihmistyyppien kanssa, joista ei normaalioloissa luultavasti tulisi omia sydänystäviä.

Ei mikään helppo tehtävä, mutta kasvattava sellainen, kelle tahansa ja koska tahansa. Varsinkin, kun tilanteesta ei pääse noin vain pois, vaan samat henkilöt säilyvät elämässä vähintään puoli vuotta ja lähes ympärivuorokautisesti.

Toivon, että Suomi ja suomalaiset pyrkisivät arjessaan suvaitsevaisuuteen, ja miettimään, mitä se merkitsee. Kuka itse on, mistä tulee ja minne on menossa. Mikä meitä yhdistää ja mikä erottaa.

 

Suvaitsevaisuudesta romantiikkaan

Aasinsiltana jotakuta saattaa hiukan kiinnostaa, syntyykö intissä jotakin romanssiin viittaavaa… Varsinkin asepalvelukseni alussa jokunen tuttu kysäisi, että onko komeita miehiä. Ainakaan omalla kohdallani näin ei ole enkä sellaista ole hakenutkaan. Luulisin että tämä johtuu iästänikin. Kymmenen vuotta voi olla parisuhdemielessä melko paljon tässä vaiheessa elämää, vaikka sanotaan, että ikä on vain numeroita.

Vaikka varuskunnassa ei salamoisikaan, intti kuitenkin yhdistää miehiin elämänkokemuksellisesti. Se sentään näkyy minunkin elämässäni. Kuka tietää, ehkä myös romanttisessa mielessä.