Melkein nelikymppisenä
Vuoden resepti: Banaanileipä/kakku, itse koottu meze-lautanen paistettuine halloumeineen ja pitaleipineen sekä tsatsikeineen ja tabbouleh-salaatteineen.
Vuoden ravintolakokemus: Kurkkusiirappia, limeä, inkivääriä ja giniä sisältänyt drinkki sekä vesimelonisalaatti ensimmäisenä iltana Fresh-hotellin kattoterassilla Ateenan keskustassa, josta aukesi näköala valaistulle Akropolikselle. Sekä melkein kaikki yhteiset ravintolakokemukset miehen ja pojan seurassa. Etenkin mm. Lohjan Antoniossa, Turun Pippurimyllyssä ja Porvoon Rafael’s Steakhousessa.
Vuoden leffa: Everything Everywhere All at Once, Kuolleet lehdet.
Vuoden sarja: Black Mirrorin uusin tuotantokausi.
Vuoden kirja: Hannah Arendtia, Simone Weiliä, Franz Kafkaa, Herve Le Tellierin Poikkeama, Aldous Huxley’a, Ray Bradburya, Dan Kieranin Joutilas matkailija, Don Delillon Valkoinen kohina, Hernan Diazin Luotto, Ayobami Adebayon Onnenkauppaa, Virginia Woolfin Oma huone, John Steinbeckin Eedenistä itään jne.
Vuoden musiikkikappale: David Guettan Baby Don’t Hurt Me.
Vuoden isoin oppi: Just say it.
Vuoden pelottavin kokemus: Lentokoneen vessan varoitusvalojen syttyminen lennolla.
Vuoden vaatekappale: Mekot ja asut.
Vuoden liikunnallinen saavutus: Muutamien kilometrien lenkkeily ja parit patikkamatkat pojan kanssa lähikohteissa. Runsas kävely Ateenassa viikon verran. Muutaman kilometrin kävely töistä kotiin, kun ex-auto hajahti juttukeikalla. Lihaskuntotuntien uudelleen aloittaminen.
Vuoden paras hetki: Ajan viettäminen pojan ja miehen kanssa jossakin aktiviteetissa tai rentoutuen, filosofian lukeminen Euroopan vanhimman tien kupeessa aukiolla hyvän kasvisaterian jälkeen, romaanin lukemiseen tai kirjoittamiseen uppoutuminen, omaan synnyinkaupunkiin uudelleentutustuminen, Albert Edelfelt – sekä Väriä ja valoa -näyttelyt Ateneumissa ja Hans Op de Beeck Amos Rexissä, ystävien tapaaminen, juttujen ideointi, vaativat juttuaiheet.
Vuoden uusi kokemus: Uusi auto, omien ja pojan syntymäpäivien järjestäminen nyt koronavuosien mentyä, pojan ekat harrastukset, eka oma lomamatka sitten pojan syntymän, eka lomaviikko kaksin pojan kanssa, pojan eka junamatka, tuurimoottorimatka merellä, patikkareissu, traktorin ja mönkijän ajaminen papan kanssa, eka virpomareissu naapureille äidin kanssa kissanaamoilla…
Vuoden moka: Olla rentoutumatta omissa juhlissa.
Vuoden huono tapa: Vatvominen.
Tulevan lupaus: Olen todellakin, uskomatonta mutta totta, saanut romaanikäsikirjoitukseni viittä vaille kustannustoimittamista vaille valmiiksi. Iso työ, lukemattomia muutoksia ja opiskelua vuosien vieriessä. Enköhän vuoden lopussa pysty laittamaan teoksen valikoiduille kustantamoille syyniin! Media-alalla olen nyt ollut yhteensä noin sen kymmenisen vuotta ja nykyisellä työnantajalla kolmatta vuotta. Ala ja oma työ ovat kokeneet jatkuvasti valtavia muutoksia, mutta kyydissä on pysytty, vaikka välillä on annettu elämän viedä ja kokeiltu muutakin. Tänä syksynä tekemisessä on jälleen uutta potkua sekä työnkuvan muutoksista että elämäntilanteen vakautumisesta johtuen. Niin vain poika kasvaa ja itsenäistyy. Hän on osoittautunut hyvin fiksuksi ja reippaaksi sekä määrätietoiseksi hurmuriksi. Parisuhteessakin tulee pian yhdeksän hurjaa vuotta täyteen. Etenkin lapsen saaminen mullisti yhteiseloa ja meidän omia elämiä, helppoa ei aina ole ollut, mutta yhteisymmärrys ja huumorintaju sekä yhteiset arvot ovat kantaneet. Mitä uskallan luvata? Varmaankin, että jatkan kaikkea, mistä nautin ja mikä on hyväksi.