Omaan kotiin!

Edessä on muutto ensimmäiseen omaan kotiin, Lohjalle.

Luvassa on melkein tuplamäärä asuinneliöitä nykyiseen nähden, oma työhuone, kodinhoitohuone, kaksi vessaa ja piha pojan leikkejä ajatellen. Sitä on vaikea uskoa, mutta muutto on jo ensi viikolla! Paljon on pakattu töiden ja lapsiarjen keskellä, mutta paljon on tekemistäkin vielä.

Takana on jo kai 30 muuttoa aikuiselämän aikana, muutama lapsena. Silti tässä on jotain erilaista. Onhan kyse omasta kodista. On meillä sijoitusasuntokin, mutta sitä en ollut ostamassa.

Olemme kuin mikä tahansa auton ja oman kodin omistava perhe pienessä kaupungissa, lähellä suurta järveä. Seikkailijasta perheenäidiksi.

Ja minulla on se oma työhuone, jossa voin kirjoittaa artikkeleita ja kirjaani. Vieraat mahtuvat kyläilemään. Pojalla on tilaa leikkiä.

Ihmeekseni pojan uusi hoitopaikkakin järjestyi alle kahdessa viikossa. Ainut inhokki tässä ovat yltyvät koronaluvut, mutta ei auta kuin toivoa taudin viimein jonain päivänä laimenevan ja ottaa iisisti.

Se, ettei ihmisiä kunnolla pääse tapaamaan pariin vuoteen, on kyllä jo itsessään karmeaa. Puhumatta terveysriskistä ja kansan kahtiajaosta. Onneksi on sentään pieniä onnen ja tyytyväisyyden lähteitä.