Onko inttinainen sukupuoleton?

Sukupuolen merkitys hämärtyi taannoisessa elämässäni karnevaaleissa…

Mikä on vaikeinta intissä? Palaan jo aiemmin käsittelemääni kysymykseen ja yritän vastata vähän syvällisemmin sotkussa rentoutuneena lauantaisaunan jälkeen…

Kuvittelin intin alkuaikoina, että minun pitää muuttua armeijaa varten, tai karsia itsestäni pehmeämpiä, naisellisia puolia. En oikein tiennyt, millainen inttiin menevä nainen SAA olla, mitä minulta tai meiltä odotetaan vai odotetaanko mitään erityistä, ja miten tietynlainen käytös vaikuttaa kohteluuni ja kohtalooni intissä.

Tämä oli intin ehkä kaikkein jännittävin ja pelottavakin puoli.

Entä miltä se tuntuu, jos ja kun kohdellaan kuin sukupuoletonta tai miestä? Poikkeaako se siitä, miten tulin kohdelluksi ennen armeijaa?

Nyt voin vastata, että kyllä se poikkeaa. Olen aina halunnut tietää, miltä tuntuu ja miten elämääni vaikuttaisi, kun esimerkiksi naisellista ulkonäköäni ei otettaisikaan huomioon minua puhuteltaessa ja käsiteltäessä.

Pitkään olin jopa otettu siitä, että koin samanlaista ilkeilyä ja suoraa kommentointia kuin pojat. Toisinaan se harmitti, mutta tietyllä tavalla se oli sitä, mitä hainkin.

Navetus entisen elämän malliin, eli kun ”erehdyin” antamaan vapaat kädet kaitsemilleni taiteellisille lapsille.

Viikkojen ja kuukausien vierittyä voin kuitenkin sanoa, että alan taas hiljalleen kaivata vastapainoa sille, että minua puhutellaan sukupuoleni ulkopuolisena olentona. Kaikki naiset tuolla siviilissä ovat jo pitkään tuntuneet kuin toiselta rodulta. Olen melkein unohtanut, miltä tuntuu tulla huomioiduksi naisena, hakea tietoisesti ja korostetusti ja hyvällä omallatunnolla huomiota naisellisuudella. Siviilimaailman naiset pääsevät tästä herkusta osallisiksi kyllästymiseen saakka.

Nyt unelmoin niistä hetkistä tulevaisuudessa, jolloin voin ja aion sallia itselleni naisellisuudestani nauttimisen. Ei sen todellakaan tarvitse olla kokoaikaista naisistelua ja söpöstelyä, eikä se minulle aina sovikaan, mutta täällä olen alkanut arvostaa tuotakin puolta itsessäni.

Pystyn kaivamaan itsestäni kovan puolen esille ja minua voi kohdella kuin miestä, mutta toisinaan olen myös vieno pehmo. Tämä on ollut antoisaa aikaa itsetutkiskelunkin kannalta.