Onko maraton taistelua?

Jiihaa, kaikki taas kunnossa!

Ei voi olla totta! Kuin ihmeen voimasta sekä sääret että kauan oireillut takareisi tuntuvat taas normaaleilta. Sillä se kai lähtee, millä on tullutkin eli liikkumalla, ja eiköhän lihaksia rentouttava lääkityskin sekä venyttely ja itsenäinen hieronta vaikuta asiaan.

Leireillä olen pohtinut armeijan aiheuttamaa fyysistä rasitusta ja verrannut sitä mielessäni esimerkiksi pitkän matkan juoksun ja patikoinnin vaikutuksiin. Erona taisteluharjoituksessa ja vaikkapa puolimaratonissa on se, että taistellessa a) kannat päälläsi kymmenien kilojen ylimääräistä painoa eikä vaatetuskaan ole kevein ja lennokkain, b) juokset maastossa etkä polulla eli joudut tasapainoilemaan ja suunnistamaan liikkuessa, c) et liiku suoraa reittiä perinteisesti juosten vaan joudut myös syöksymään, ryömimään, tähystämään vihollista, suojautumaan, ampumaan, kommunikoimaan muiden kanssa ja tekemään tiimityötä ja pohtimaan elämän ja kuoleman erittäin hetkeen sitoutuneita kysymyksiä…

Juostessa maratonia tai patikoidessa rauhanomaisesti eteenpäin ei useinkaan tarvitse tehdä muuta kuin edetä helpohkoa väylää mukavahkossa varustuksessa. Ei ole vihollista, viuhuvaa ja paukkuvaa vaaraa, päätösten tekemiseen on yleensä aikaa ja mieli virkistyy ja rentoutuu luonnossa samotessa tai jolkottaessa. Taisteleminen on ehdottomasti rasittavampaa ja kuormittavampaa.

Armeijassa olemiseen ja taistelemiseen kuuluvat myös olennaisena osana epämiellyttävät tunteet ja paine. Unta saattaa saada vähän ja pienissä pätkissä eikä aina niin miellyttävissä olosuhteissa, ruoka ei ole sitä omaa suosikkisapuskaa eikä se taistelun keskellä joka kerta saavu täsmällisesti, kaverit ja esimiehet kiukuttelevat ja se yksi ärsyttävä tyyppi ei jätä rauhaan ja kaikkia harmittaa yleisesti, vatsa ei toimi, on kylmää ja märkää tuntikaupalla, sitten saapuu vielä pimeyskin, teltan pystyttämisessä ja tulen luomisessa kestää ja niin edelleen.

Valmiina haasteisiin!

Retkeillessäkään olosuhteet eivät aina ole optimaaliset, luonto on arvaamaton toveri, mutta inhottavia tilanteita ei yleensä tahallisesti luoda. Voi luottaa siihen, että tämän koettelemuksen jälkeen pääsee varmasti rentoutumaan kunnolla ilman yllättäviä käänteitä ja lepohetken kismittävää siirtymistä hamaan tulevaisuuteen.

Jos harkitset armeijaa, varaudu siihen, että aina ole hauskaa tai kivaa. Sitäkin pitää tietysti olla, jotta jaksaminen säilyy, mutta vastapainoksi on kurjaa, ahdistavaa, pelottavaa ja haastavaakin.