Onko minusta siihen?

Edessä odottaa monta uudenlaista aamua…

Hetkonen…

Repusta löytyy kasa uusia, väriltään mustia alushousuja ja sukkia, laastareita, särkylääkkeitä, palvelukseenastumismääräys litteroineen eli matkalippuineen, rokotekortti, ajokortti, deodorantti, kirja, juomapullo, ponnareita, kuukautissiteitä, kännykän laturi ja muuta pientä…

Siinä lähes kaikki, mitä olen kahdelle ensimmäiselle viikolle pakannut mukaan.

Uskomattoman vähän tavaraa niin monelle päivälle. Ja toivottavasti näillä pärjätään, sillä näillä nyt mennään.

Päässä risteilee monenlaisia odotuksia ja kysymyksiä, joihin saan vastaukset seuraavina päivinä:

• Millaisia tyyppejä ovat tupani muut naiset ja paljon heitä on? Millä mielellä he ovat lähteneet palvelusta suorittamaan? Entä millainen on ryhmänjohtajamme? (Nimiä ei tulla kertomaan ja kunnioitan muutenkin tapaamieni ihmisten yksityisyyttä.)
• Millaista se nyt sitten oikein on, olla naisalokas armeijassa? Kohdellaanko meitä jotenkin erilailla tai tuntuuko varuskunnan porttien sisäpuolella oleminen erilaiselta sukupuolesta riippuen?
• Löydänkö armeijasta ensi viikoista lähtien ”sitä jotain”, mitä lähdin hakemaan, ja mitä ”se jokin” on?
• Edelliseen liittyen, toteutuvatko koulutustoiveeni, löydänkö taipumuksiani ja toiveitani vastaavia tehtäviä? Eli hyödyttääkö intti minua ja toisin päin?
• Onko armeijassa vaikeaa, pelottavaa, kuumottavaa ja miksi?
• Olenko ihan rapakunnossa ja miten intin fyysinen puoli vastaa odotuksiani?
• Olenko vanhus, seniori vai kääkkä, eli miten ikäni näkyy palveluksen suorittamisessa vai näkyykö se jotenkin erityisesti?
• Miltä oman aseen käsittely maistuu?

Ainakin näihin kysymyksiin tulette saamaan seuraavaksi vastaukset, kunhan ehdin jossakin nettiyhteyden äärelle ja pääsen sinuiksi armeijaelon kanssa… Omaa läpykkää en ensi viikoiksi jaksa rahdata mukaan.

Huomenna aloitan siis aamuvarhain inttitaipaleeni Helsingin rautatieasemalta, josta kiskot vievät kohti tulevan vuoden pääasiallista ”kotiani”…

Nähdään, siviili.

Pesen arkimeikin kasvoiltani ja riisun helmikorvakorut ainoan kerran kahteen viikkoon. Tästä lähtien au naturel. Vapauttavaa, kuin reppureissatessa!

http://www.youtube.com/embed/JgffRW1fKDk